maanantai 30. joulukuuta 2013

194.

Varoitan, tästä tulee sekava ja paska postaus.

Puhuin eilen K:n kanssa puhelimessa.
Se  tahtoi soittaa, kun kysyin oisko sillä hetki.
Mulla oli niin paha olla, että en osannut muuta kuin itkeä.
Puhelimessa mä olin kuitenkin täysin normaali.
Ei merkkiäkään itkusta tai siitä järjettömästä pahasta olosta.
K pitää mua varmaan ihan pellenä.
Kyllä mulla oli oikeasti paha olo.
En vaan osaa näyttää sitä, en edes puhelimessa.
K: "Itkeminen on oikeasti ihan ok! Ei mua haittaa jos itket"
Niiiih.

Yks K:n sanoma lause jäi mieleen, ja jäi vaivaamaan.
K: "Kyllä nyt aina kun ollaan nähty, niin oot laihtunu. Kokonaisuudes oot siis varmaan laihtunu ihan sikana!"
Olin vaan hiljaa.
Vittu mitä paskaa.
Kävin nimittäin tänään vaa'alla, kivat joulukilot.
Hemmetin läskipaska.
Oon tätä menoa siinä pisteessä missä olin kesällä.
Yäk.
Itkettää.
Läskiä joka puolella.
Tahdon vaan hautautua peittoihin, itkeä, ja nukkua pois.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

193. Motivation

Oon päästäny itteni lipsumaan pahasti nyt jouluna.
Aivan liikaa ruokaa ja herkkuja,
aivan liikaa laiskottelua,
aivan liian monena päivänä.
Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja suunnata katse ylioppilasjuhliin.
Viimeistä silloin mun pitää olla saavuttanut mun tavoitteeni.
Jokainen pala jonka jätän syömättä, jokainen kalori jonka poltan, on hyvä.
Miksi ihmeessä odottaisin uutta vuotta ja uuden vuoden lupauksia?
Kaikki alkaa nyt.
Aloitan puhtaalta pöydältä.
Jes, motivaatiota motivaatiota!


















EDIT 29.12 klo 13.52: Tää alko vähän huonosti...
Heräsin nimittäin aamulla mahataudin saaneena.
Lenkki jäi siis todellakin välistä, mutta eipä ainakaan tule syötyä ja nesteet lähtee.
Jos jotain positiivista siis  täytyy tästä karseesta olosta keksiä...

torstai 26. joulukuuta 2013

192. Xmas


Ihanaa joulun aikaa kaikille!
Nyt rentoutukaa, nauttikaa ja syökää hyvin,
morkkis tulkoon sit joskus myöhemmin!

Haleja.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

191. Happy

Aamupaino 59,3kg
Wou.
Ei ole sanoja.
-10,2kg kesästä!
Maanantai iltaan mennessä 58,9kg?
Silloin voisin oikeasti  nauttia joulusta.

torstai 19. joulukuuta 2013

190. 500kcal dieettipäivä

Sain kalorit pysymään juuri viidensadan tuntumassa.
Tai ainakin toivon niin.
Ahdistavaa syödä äitipuolen tekemää ruokaa, koska en tiedä paljonko siinä on kaloreita.
Koitan aina ottaa vähän, mutta kuitenkin sen verran ettei herätä ihmetystä.
Eli ehkäpä mä tämä päivä on onnistunut?

-ruisleipä+tuorejuusto n.100kcal
-vähän perunamuusia+kaalisienikääryle=150kcal?
-vähän lasagnea+herkkusieniä+homejuustoa=250kcal



Ihanaa päästä joululomaksi äidin luo.
Siellä olen aina paljon enemmän perillä syömistäni kaloreista.
Tosin... siellä sorrun yleensä ahmimaan/oksentamaan.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

189. epäonnistuminen

Epäonnistuin.
Olihan tää toki odotettavissa.
400kcal ei ollu ylittynyt ennen kuin menin kaverille.
Siellä vähän suklaata, karkkia ja mehua.
Total siis noin 650kcal...
Ajattelin kuitenkin, että vaihdan lauantain 650kcal tälle päivälle.
Eli lauantaina raja on sitten se 400kcal, joka piti olla tänään.
Saanhan mä tän repsahduksen anteeksi?



Mun olo on tosi epäonnistunut, vaikka tiedän että dieetti ei kaatunut tähän.
Itkettää.
Niin yksinäinen olo.

188. 400kcal dieettipäivä

Ärsyttääkö teitä, jos tänne kirjailen näitä?
Noh, tänääään:
-ruisleipä 70kcal
-kinkkusiivu 15kcal
-reajuusto 15kcal
-sisu-aski 55kcal
(-mandariini, jota ei hedelmänä lasketa)

Yhteensä 155kcal.


Illalliseksi meillä on kotona tortilloita.
Hirveä paniikki.
Entä jos syön liikaa?
Katsoin netistä, että tortillalätyssä on yleensä n. 120kcal.
Pienen laskutoimituksin jälkeen jäljelle jää siis vielä 125kcal täytteisiin.
Uskon, että onnistun helposti.
Keskityn täytteissä kasviksiin, ja esim. lihaa voin ottaa loppukaloreilla,
mutta vain sen verran ettei päivän 400kcal raja ylity.
Jes, uskon että onnistun.
PS: aamupaino 60.01kg
Parisataa gramma vielä niin nään vitosen...

EDIT 19.17: Nyt on syöty, ja arvatkaapas mitä. Meillä oli ite tehtyjä tortilloja. Lievä paniikki iski, kun en tienny yhtään paljon niissä on. Ne oli maissista ja paljon pienempiä kuin tortillat yleensä, eli ajattelin että kahdesta tulee ehkä jotain 150kcal? Täytteeksi otin enimmäkseen kasviksia, vähän herkkusieniä ja raejuustoa. En uskaltanut ottaa paljoa enempää muuta, kun pelkäsin, että menee yli 400kcal. Loppujen lopuksi oli niinkin täysi olo, että teki mieli oksentaa. En kuitenkaan tehnyt niin, koska tahdon pitää mun ja K:n sopimuksesta kiinni.

Mutta siis täh, oikeesti. Kun lukee mun näitä tekstejä ja mietin sitä mun pöydässä panikointia, ihmettelen että mikä mulla on? Mikä musta on tullut? En tunnista itteäni enää. Onko tää ahdistus, panikointi, kaloreiden laskeminen parempi kuin se, että sai syödä hyvällä omatunnolla juuri sitä mitä halusi. Entinen Tyttö olisi ottanut tortillansa täyteen eri juustoja, kastikkeita ja lihaa, ja silti hymyillyt tyytyväisenä.
 Inhottaa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

187.

Onnistunut päivä!
Eilen kaloreita 400, tänään 300.
Dieetin mukaan siis!
Huomenna taas 400kcal, mä pystyn tähän.
Pystynhän?
Uskotteko te muhun?
Vähän epäilen, oon pettäny teidät niin monta kertaa...


Iltapaino oli 60,4kg.
Hemmetti.
Tunsin jo, kuinka ahdistus takertui kurkkuuni kiinni,
kuinka jokin paha kuiski korvaani rumia haukkumasanoja,
kuinka kyyneleet kihosivat silmiini.
Onneksi ryhdistäydyin pian.
Pakotin itseni ajattelemaan, että pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Lisäksi ajattelin, että vaikka paino ei alkanut vitosella, olisi se voinut olla paljon enemmänkin kuin 60,4kg.
Pitää olla tyytyväinen tällä hetkellä tuohon.
Tämän illan aikana en saa sitä pienemmäksi vaikka tekisin mitä.
Pitää vain koettaa ajatella kannustavasti ja noudattaa dieettiä.
Kyllä tämä tästä.
Vai mitä?


Psykan sanat eilen:
"Tolla menolla sä vedät ittes piippuun. Oon huolestunut"
 Jos rehehellisiä ollaan, niin niin olen mäkin.
Viikot koulussa, viikonloput töissä, ja siihen päälle kaikki koulutyöt, ylppäreihin lukemiset, paino- ja syömishuolet...
Itken iltaisin ja kaikki töihin menomatkat ja töistä paluumatkat.
Oon ihan poikki.
Kauan mä jaksan, ennen kuin romahdan tyystin?

"Oon mannu lattialla
miettinyt miten täällä selvitään
Oon huutanut keuhkot pihalle,

on tuntunut ettei pysty hengittää"
Cheek - Niille joil on paha olla
(hyi, Cheek)

186. 300kcal dieettipäivä

Oon syönyt tänään:
-kaksi ruisleipää aamulla 140kcal (70kcal/kpl)
-tuorejuustoa 30kcal
-2 kinkkusiivua 30kcal (15kcal/kpl)

Lisäksi koulussa söin:
-näkkileipä 50kcal
-kinkkusiivu 15kcal
-minimaalisesti margariinia 35kcal?

= yhteensä n. 300kcal?

Veikkaatteko et kalorit menis suunnilleen noin?
Jos menee, niin jes, tää päivä on onnistunut.
Siis jos en sorru syömään illalla jotain...
Tosin hedelmiä ja vihanneksia ei lasketa kaloreihin,
eli pitää niitä sit popsia jos iskee nälkä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

185.

Paastosin vuorokauden, jonka jälkeen söin.
Ja paljon söinkin.
Onneksi en sortunut kuitenkaan ahmimaan ja oksentamaan, ja kalorit jäi hieman alle tonniin.
Tiedän, paljon, mutta kyllä mun alle tonnin kaloreilla pitäisi laihtua. Normaalipainoinen kun kuitenkin olen.
Pohdin, jos huomenna alottaisin Skinny girl dieetin.
Ehkä saavuttaisin 58,9kg uuteen vuoteen mennessä?
 

ps. Aamulla vaaka näytti 60,7kg... looser.
Missä olet 5-alkuinen paino?!

perjantai 13. joulukuuta 2013

184.

Katottiin töissä avustettavan kanssa facebook-kuvia:

Mä: "Kato tätä! Oonpas mä ollu laiha joskus pari vuotta sitten."
Avustettava: "Hei, ihan normaalia et oot nyt isompi! Oot niin nuori tossa kuvassa."

Pienessä mielessäni toivoin, että A olis sanonut, että olen edelleen yhtä pieni.
Mitä mä oikein kuvittelin?
Lihava läskihän mä olen.
Oksettava.
Ei ole mikään tekosyy lihomiselle, ettei ole enää 16-vuotias, vaan 19.

Veli kävi äsken tossa olkkarin ovella:

V: "Et kai sä oo syöny mun sipsejä?!"
Mä: "Maistoin, mut en mä niitä kaikkia syöny todellakaan..."
V: "No, ajattelin ettei ois ihme vaikka oisitkin!"

Mua oikeasti hävettää olla näin lihava ja iso.
Mistä saisin itsekuria?
Mistä motivaatiota?
Paino tänään aamulla 60.0kg
Miksi ei 59.9kg?

"Läski! Älä syö!"
Kyllä, huominen taas paastoa.

Oon pahoillani kun en jaksa enää edes panostaa tähän blogiin...

torstai 12. joulukuuta 2013

183.

Sovittiin K:n kanssa, että yritän olla uuteen vuoteen asti oksentamatta.
Se meinaa siis myös sitä, että pitäis olla ilman herkkuja,
koska herkkujen syöminen aiheuttaa yleensä oksentamishalun.
Pitäisköhän mun myös nostaa kalorirajaa vähän?
Näännyttäminen kun meinaa aina johtaa ahmimiseen...
Täytyy tosissaan miettiä, mitä nyt teen.
Huominen ainakin paastoa (ja ehkä ylihuominenkin?).
Vihdoin sain viikon oksennusputken katkaistua!


Oon nyt enemmän jutellut yhden vertaistukiryhmäläisen kanssa.
Tyttö, sanotaan nyt vaikka H, on mun ikäinen.
H on mun kaverin kaveri, ja taidettiin olla samalla yläasteella.
Tiistaina oli kolmas ryhmäkerta, ja ekaa kertaa käveltiin samaa matkaa pois.
Alussa oli vähän kiusallisen hiljaista, mutta loppujen lopuksi jäätiin erkanemisristeykseen yli puoleksi tunniksi puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
"Wou, joku ymmärtää!"
Toivon, että ajatus oli molemminpuoleinen.
Uskon, että oli.

Tänään käytiin H:n koiran kanssa kävelylenkillä.
H sanoi, että tunnin lenkki olis ok, että kerkeää vielä nukkumaan ja suihkuun.
Kun katottiin lenkin jälkeen kelloa, se näytti 22.14
Hups! Reilu 2 tunnin lenkki.
Aika meni niin älyttömän nopeasti,
että oltiin molemmat ihan hämmentyneitä.
Yksinkertaisesti oli niin paljon puhuttavaa, ja ymmärretään toisiamme niin hyvin.

Tän hetken painosta ei tietoa,
kaloreita en jaksanut tarkasti laskea,
söin vähän niin ja näin,
mutta silti mun olo on ihan mahtava!

H:n kaltaisia ihmisiä on harvassa.
Mun pitää pitää siitä kiinni. 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

182.

Takana 6päivän oksennusputki.
Huih...
Jos tänään en sortuisi?
Toivottavasti en, kroppa ei kestä.
Niin, ja kukkarokin laihtuu.

Olin ihan varma, että paino on noussut ahmimisesta, muttaaa...
vaaka yllätti aamulla!
60,7kg vaatteet päällä, juuri leivän syöneenä ja vettä juoneena.
Kutitteleva ajatus, että paino voi hyvin olla ilman "ylimääräistä" alle 60kg, hihi.
Ehkä mä oikeasti saavutan sen 58-alkuisen luvun 31.12 mennessä!
Nyt cross-trainerille treenaamaan.
Paras laite, kun näyttää kulutetut kalorit!
Hävettää myöntää, mutta olen syöynyt tänään n.300kcal.
Jos tekisin -500kcal treenin?

Miten te voitte?

perjantai 6. joulukuuta 2013

181.

Vain 2kg, mutta vain reilu 3viikkoa aikaa.
Onnistunko?
Kyllä, jos otan itteäni niskasta kiinni.
En, jos jatkan samalla tahdilla tätä ahmimista ja oksentelua.

Eilen repsahdin taas illalla.
Tosin taisin oksentaa kaiken ulos, tai siltä ainakin tuntui ja tuntuu:
vatsaan sattuu, ruokatorveen sattuu, kurkkuun sattuu.
Kipu oli niin kova kun se iski, että harkitsin jopa päivystykseen menemistä.
Viimeksi olen säikähtänyt yhtä paljon kun oksennuksen mukana tuli verta...

No, tässä mä nyt kuitenkin olen.
Edelleen 60,9kg.
En lihavempana, mutta enkä kyllä laihempanakaan.

ps. voikohan mulla olla bulimia...?

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

180. failure

En jaksa selittää.
En jaksa puhua.
Olen epäonnistunut.
Taas.
Kuten aina.
Aina aina aina.

Ei mulla muuta kuin että huominen (ja ylihuominen?) vesipaastoa.
Mä en ansaitse ruokaa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

178. Alamäkeen liian usein katoaa.

Lihava lihava lihava.
Kalorit meni tänään yli viidensadan.
Ei paljoa, mutta meni kuitenkin.
Hemmetti.
En edes käynyt tänään lenkillä eikä koulussakaan ollut liikuntaa.
En uskalla käydä vaa'alla, vaikka houkutus olisi suuri.
Elättelen toivoa että olisin jo rikkonut kuudenkympin rajan...
mutta juuri sen takia en uskalla vaa'alle.
En tahdo tuntea sitä musertavaa epäonnistumisen tunnetta.

Miten on muuten mahdollista, että mua on huimannu ihan hirveesti?
Yleensä ei huimaa näin paljoa edes sillon kun kalorit on jotain sata.
Tänään kaks kertaa luulin, että lähtee taju kun nousin seisomaan.
Hah, heikko ja läski paska.

Mä oon muutenkin ihan hajalla nykyään.
Masentaa ja ahdistaa.
Pimeys väsyttää.
Koulu tuntuu älyttömän raskaalta.
Stressaan nyt jo kevään ylppäreitä.
Ne sekä nyt alkaneet kurssit ratkaisevat, pääsenkö ylioppilaaksi.
Entä jos en pääse?

Kaiken lisäksi työnnän ystäviä pois.
Kieltäydyn menoista, tupareista, kahvitteluista.
Joskus ajattelen, että "Mennään kahville. On varmasti kivaa."
Hetken päästä toivon kuitenkin jo pääseväni kotiin.
Yksin.
Omaan rauhaan.
Omiin ajatuksiin.
Omaan pieneen kuplaani.

tiistai 26. marraskuuta 2013

177.

Hui, teitä on jo niin paljon.
Kiitos kaikesta ihanat!
Olisko teillä toivepostausideoita?
Nyt on kamerakin taas. :)

Viime viikko ja viikonloppu oli kamalia.
Söin, en syönyt.
Ahmin, en ahminut.
Oksensin, en oksentanut.
Kurkku on vieläkin kipeä kaikeasta oksentamisesta.
Tänään liikkatunnilla hengästyessä tuntui, että mun kurkku on tulessa.
Ihan kuin se olis ollut täynnä partateriä.

Ope: "Tyttö, onko kaikki ihan ok?"
Minä: "Joo, on. Vähän oksettaa."

Syömiset mennyt tänään ihan ok.
Söin koulussa muutamia lusikallisia kasvissosekeittoa.
Kotona porukat ei ollut kotona, käski syömään jääkaapista salaattia, perunamuusia ja jotain ihmeellisiä broilerlihapullia.
Otin kaikkia vähän muovipussiin ja vein roskiin.
Näkevät, että ruokaa on kadonnut.
En tiennyt olisivatko huomanneet jos ei, mutta varmuudeksi...

Oon saanut viime aikoina hirveästi laihtumiskommentteja.
Miksi?
En ymmärrä, menen hämilleni!
Mun peilikuvahan vain levenee koko ajan!

Tilasin tänään pari mekkoa netistä.
Kamala morkkis.
Sinne meni 50euroa.
En olisi saanut!
Mä olen aivan liian iso.

maanantai 18. marraskuuta 2013

176.

Hetken kun jo luulin, että olen löytänyt itsekurin, mokasin.
Torstaina yön pimeydessä ahmin suklaata ja sipsejä ja oksensin mun huoneessa.
Koko muu talo nukkui, ja mä tein ittelleni pahaa.
Lopetin siinä vaiheessa, kun kurkusta ja rystysistä tuli verta.

Olin viikonloppuna myös Heurekassa.
Siellä oli Heureka tulee hulluksi -näyttely.
Siellä näyttelyn osastolla oli Minäkuva-peili.
Tuli teksti: "Näet itsesi suurempana kuin olet".
No, yllätys.
Olin kyllä iloinen siitä.
Myöhemmin väänsin sen peilin nupin kaikista pienimmälle.
Näytin niin uskomattoman laihalta.
Sitten painoin nappulaa uudestaan, ja peili näytti kuvan taas normaalina.
Jouduin pidättelemään itkua.

Olin viikonloppuna myös ryyppäämässä ja syömiset meni vähän plörinäksi.
Alotetaan huomenna äidin kanssa 1.1.2014 asti kestävä herkkulakko.
Kaikki alkoi siitä, kun äiti sanoi että on huomannut mun laihtuneen. (?!)
Totesi että hänenkin pitäisi laihduttaa, jolloin ehdotin herkkulakkoa.
Lähti innolla mukaan.
Jes.

Eilen olin K:n ja P:n kanssa kahvilla.
Ne koitti tarjota syötävää, mutta kerroin että oon menossa myöhemmin syömään.
Kaikki meni ihan hyvin ja meillä oli ihan mukavaa.
Sitten tuli puheeksi pikkujoulut joista jo vähän mainitsinkin.
Molemmat jankutti, että mun pitäis kertoa miks en oo tulossa.
Varmaan tunnin vitkuttelun jälkeen sanoin, että en vaan koe ansaitsevani mitään kivaa. En kyllä maininnut pikkijoulujen tavoitepainosta mitään.
Sitten K sanoi jotain, mihin vastasin "Ihan kuin mä en muka yrittäis".
Sydän alko hakkaamaan.
Kaikki tuntui epätodelliselta.
Sitten tulikin itku.
P koetti halata, mutta mä työnsin sen pois ja sanoin että en tahdo haleja.
Ihan sekunneissa kokosin itteni ja pyyhin kyyneleet.
Loppuaika menikin siinä että mä tuijotin syliini ja näpräsin korua.
P ja enimmäkseen K koetti selittää kuinka olen ihana ja tahtoo että tulen.
Plaa plaa.
Hyväähän ne tarkoitti, mutta silti.
Lisäksi jäi hämäämään kun jankuttamisvaiheessa K sanoi:
"Niin ja jos et tuu siks että et tahdo syödä, niin otat vaikka jonkun alkupalan tai sit et syö mitään. Ei sun oo pakko jos et tahdo"
Mitä ihmettä?
En mä ole K:lle puhunut mitään mun syömisjutuista..
 
Ainiin, ens viikon tiistaina alkaa Samassa sopassa -ryhmä.
Jännittää.
Entä jos muut on ihmisiä jotka syö tyyliin omenan päivässä?
Jos kertoisin, että ahmin ja oksennan, saisin varmasti kuvoksuvia katseita.
Tai entä jos muut on todella laihoja?
Ne kauhistelis kuinka oon voinut päästänyt ittenä näin isoksi, ja että oon läski.
En tahdo mennä, mutta en kuulema saa enää perua.

Auttakaa?

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

175.

"When she was just a girl
She expected the world
But it flew away from her reach so
She ran away in her sleep
And dreamed of
Para-para-paradise

 Every time she closed her eyes"


Tuntuu, että en saa happea.

tiistai 12. marraskuuta 2013

174. I'm getting tired and I need someone to rely on

Onnistunut ja iloinen ihminen täällä!
Oon ollut tänään tosi ylpeä ittestäni, vaikka olenkin vielä kaukana tavoitepainosta.
a) syömiset meni tänään tosi hyvin, n. 400kcal!
b) jaksoin lenkillä juosta pidemmän matkan kuin olisin uskonut!
c) kävin vaa'alla, ja näin lukeman jonka olen näkynyt viimeksi joulukuussa 2012!
d) kokeilin farkkuja jotka olivat kesällä aivan liian pienet (w: xs) ja sain napin kiinni!

Nyt mulla on motivaatiota vaikka muille jakaa!
Tää on ihan mahtava fiilis.
Ehkä mä pääsen sittenkin syntymäpäivän tavoitepainoon.
Niin, ja tulevaisuudessa olevien pikkujoulujenkin!


Tai no, valehtelin vähän.
 Oikeastaan mulla on tosi tyhjä olo.
Ei tunnu pahemmin miltään, vaikka esim. en olisi ikinä uskonut mahtuvani noihin farkkuihin.
Nyt mahdun.... ja mitä sitten? Ei mitään.
Ei kukaan näe onko mun housut kokoa S vai XS.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

173.

K: "Mä sanon sulle Tyttö, et sä oot laihtunu viime aikoina, ja sul ei oo oikeesti mitään hätää sen kans et vähän herkuttelee."

 Valhetta koko lause.
Suomeksi: "Hyi saatana, älä syö. Tai ihan sama syötkö, yhtä iso läskipaska ihraperse oot kuin aina ennenkin."

Mun olis ihan pakko laihtua.
Siis lisää.
Niin, että mä ite huomaisin sen edes jossain kohtaa kehoa.
Nyt oon 2 päivää syöny ihan holtittomasti, kun oli juhlia.
Hyi saatana.
Vaa'alla käyn vasta 16.11.
Aikasemmin en uskalla.
Jos paino on noussut, en saa juhlia.
Urheilen koko syntymäpäivän.
  Kyllä,
ens viikolla on mun syntymäpäivä.
Läski Tyttö täyttää 19-vuotta.
Hurraa hurraa.
Ei ole mitään juhlittavaa.
Ei ole mitään syytä olla iloinen.

Läskiläskiläski laihdulaihdulaihdu, ole kiltti ja laihdu.
Nyt.



PS: siskopuoli laihtuu silmissä.
Hän on yleensä ollut se pullukka, ja minä laiheliini.
Nyt on roolit vaihtuneet.
Koen itteni entistäkin lihavammaks.
En olis uskonut että mä voisin olla näin pettynyt itteeni ja näin kateellinen...

torstai 7. marraskuuta 2013

172.

Tahtoisin kirjoittaa teille siitä, kuinka olen onnistunut,
kuinka olen laihtunut,
kuinka elämä on mahtavaa.
Mutta kun mikään ei mene hyvin juuri nyt.
Tai kyllä, olen laihtunut (sain laittaa uuden x:än!), mutta tänään sorruin:
söin kananugetteja 9kpl ja suklaata jotain 300g.
Hyi hitto.
Niin, köhköh, mikä ihmeen lakko?
Oksensin tietty jo ihan yrittämättäkin, mutta olen täysin varma että vaa'an numero pongahtaa.
En kestä nähdä isompia numeroita.
En kestä.
Siksipä huomenna paasto.
Rakkaat, lupaan onnistua siinä!
Olen töissä, joten syömättömyys on ihan piece of cake!

Ainiin, polilla ehdotettiin että aloittaisin kuun lopussa ns. syömisongelmaisten ryhmän.
Siihen kuuluisi kymmenen kertaa ja siellä olis n.5 ihmistä mun lisäksi.
Ei tarvitse s-häiriö diagnoosia, vain muutoshaluisuus riittää.
Mutta mitä tehdä, jos en tiedä tahdonko muutosta?

torstai 31. lokakuuta 2013

171. Toinen etsii onneaan, toinen onnettomuttaan. Helppoa ei ole kumpikaan.

Oon ihan palasina.
Ei ole sanoja.
Lintsailen,
itken,
syön kaikkea moskaa,
lihon,
ajattelen itsetuhoisemmin kuin pitkään aikaan.

Kuten sanoin, ei ole sanoja.
Huomenna on uuden lähetteen myötä eka polikäynti.
En jaksaisi.
Väsyttää niin paljon

PS: tästä päivästä lähtien totaalinen herkkupaskaroskaruokalakko

tiistai 22. lokakuuta 2013

170.

Ei mun kropassa eikä munlaisen ihmisen kanssa pysty elämään.
MÄ EN VAAN YKSINKERTAISESTI JAKSA ENÄÄ!
 

maanantai 21. lokakuuta 2013

169.

Teitä on ihan hurjan paljon!
Olette rakkaita jokainen. <3

On ollut taas melko hiljaista, kun oon reissannut ja pohtinut elämää.
Lääkärille jätin menemättä,
terkalle jätin menemättä,
epäonnistun syömisissä jatkuvasti,
tosin paino on nyt alhaisempi kuin piiitkään aikaan.
En voi kuvailla kuinka helpottunut olen.

Niin, kun sanoin että olen pohtinut elämää...
olen miettinyt mm. käytöstäni.
Valehtelen nykyään tosi paljon.
Esimerkiksi toissapäivänä, kun kaveri pakotti syömään munakkan.
Olin sen jälkeen vähän vaisu, mietin vain että meenkö junan vessaan oksentamaan.

P: "Noh, mikäs nyt on? Morkkis?"
- "No ei! Väsyttää vaan."
Valhe.

Niin ja esimerkiksi tänään.

Äitipuoli: "Tyttö, ootko sä käyttänyt noita sun Aloe-muovipusseja roskapusseina kun tyhjensit kaappeja? Ne on asiakkaille!"
- "Joo.., sori"
Valhe.
Mut miksi olisin sanonut, että oon käyttänyt niitä paniikissa oksennuspusseina?
Naurettavaa.
Niin, ja oon pohtinut myös tulevaisuutta.
Neljäs vuosi lukiossa loppuu kohta, ja edessä on tyhjää.
Niin kovin tyhjää, pimeää ja kylmää.
Mun henkireikä, yksi bändi lopettaa.
Niiden seurassa on paljon hyviä muistoja, mutta niitä ei tule tulevaisuudessa.
Muutenkin tulevaisuus tuntuu niin käsittämättömän synkältä.

Kysymys kuuluukin:
Onko järkeä tai syytä elää pelkkien hyvien menneiden muistojen takia,
jos tulevaisuudella ei ole mitään tarjottavaa enään?

Enpä usko.
Pelottaa, että teen jotain lukion jälkeen.
Entä jos en jaksa olla täällä enää muiden takia?

torstai 10. lokakuuta 2013

168.

Eilinen oli pahin päivä pitkään aikaan.
Ahmin ja oksensin ekan kerran kahteen viikkoon.
Anteeksi.
Anteeksi että petin teidät.

Tänään oli onnistuneempi päivä.
-Aamulla näkkäri raejuustolla n. 70kcal
-Aamupalan jälkeen lenkki n. -350kcal
-Koulun jälkeen aravointi n. -330kcal
- Haravoinnin jälkeen söin n.300kcal, joista n. puolet oksensin
-Lisäks pyöräilin n. -120kcal edestä

Eli, päivän kalorit periaatteessa -580kcal.

 Dipadii, huomenna reissuun.
Siellä tulee juotua, mut pitää vaan syödä mahd. vähän.

maanantai 7. lokakuuta 2013

167. Anteeksi hiljaisuus

Anteeks kun musta ei ole kuulunut vähään aikaan.
Noh, mitäs mä olen puuhannut...

Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Normaalisti ja liika.
Olen juonut, juonut ja juonut. Tissutellut ja vetänyt övereitä.
Olen jättänyt kalorit laskematta liian monena päivänä.
Olen löhönnyt sohvalla päiviä liikuttamatta evääni.
Olen lintsannut viikon koulusta.
Olen ahminut oksentamatta.
Olen itkenyt itseni uneen, monien eri syiden takia.
Olen kokenut koko ajan vaan pahempaa ahdistusta ja pahaa oloa.
Olen kiertänyt tunteja vaatekaupoissa kuitenkaan ostamatta mitään. Ei koska minulla ei olisi rahaa, vaan koska näytän kaikessa aivan liian lihavalta.
Olen leikannut otsahiukseni taas lyhyeksi.
Olen ollut yli viikon pesemättä hiuksia tai hampaita.
Olen tavallaan lakannut olemasta. Tai ainakin toivonut että niin tapahtuisi.

Mikä mä oikein olen nykyään?
En yhtikäs mitään kai?

tiistai 24. syyskuuta 2013

166.


J: "Onko jotain pientä asiaa mistä pitäis itessäs? Oli se sit ulkonäössä joku, luonteessa joku, sun taidoissa joku?"
M: "No eipä oikeestaan"
Monen minuutin hiljaisuus
 M: "Tai.. luonteessa se et oon yleensä aika ystävällinen. Ehkä vähän liianki varovainen, tai harvemmin tahdon loukata tai loukkaan ketään. Nykyää vähä liian lyhyt pinna kylläkin..."
J: "Jeee, löysit edes yhden hyvän asian!
 ....vaikka siitäki heti löysit parantamisen varaa."
 
Tahtoisin rakastaa itteäni tälläsena kun oon.
Siispä, laihdulaihulaihdu. 

maanantai 23. syyskuuta 2013

165.

 
Tuijotan taksin ikkunasta heijastuvaa peilikuvaani.
Silmäni punoittavat.
Näen naamani yksityiskohdat oudosti kahtena.
 Kun liikutan päätäni, näyttää kuin liike tulisi "jäljessä".
Kuplivaa naurua.
 
"Äiti, en mä voi mennä kyytiin. Toi kuski huomaa."

Lisää naurua.

Astun taksiin ja koitan olla hiljaa vaikka olisi hirveästi sanottavaa.
Päässä lyö tyhjää, mutta samalla ajatuksia on todella paljon.
Tuijotan ulos auton ikkunasta ja huomaan kaikki pienet yksityiskohdat.
Kuinka en ole aikaisemmin huomannut kaikkia niitä pieniä asioita?

Sitten huomaan ja tunnen musiikin.
 Musiikki oikeasti tuntuu erilaiselta.
Se solisee korviini kuin vesi ja liikuskelee siellä.
Se  hiipii hitaasti suuhun ja tanssii kielelläni.
Se maistuu makealta.
Se myös näyttää hyvältä, värikkäältä.
Ajattelen, että onpas tämä hyvä kappale.
Mutta hetkonen, onko radio edes päällä?

Taas lisää naurua.

torstai 19. syyskuuta 2013

164.

Kävinkin jo tänään vaa'alla ja se näytti 0,5kg enemmän kuin viimeks.
No, illallisen oksensinkin pitkästä aikaa ulos ja tein rääkkilenkin.
Saatanan läskit ja rasvat, lähtekää pois mun kropasta!


Kolmen viikon päästä on yks tapahtuma jonne kamalasti tahtoisin.
En kuitenkaan päästä itteäni sinne, ellen paina sillon väh. 59.9kg.
En mä kehtaa enkä voi mennä sinne kavereiden joukkoon muuten.
Nyt mä sen päätin.


Kuinka vaikeeta voi muuten olla myöntää ittelleen se, että suhtautuminen ruokaan on vääränlainen/sairas/outo/epänormaali?
Esimerkkejä:
a) Ahistuin tänään aamulla, kun näkkärit oli loppu. Tuntu mahdottomalta ajatukselta syödä ruisleipä näkkärin sijaan, koska siinä on kuitenkin 20kcal enemmän.
b) Luin päivällä lidlin mainosta, ja siinä oli sellanen hyvä mutakakko tarjouksessa. Ensimmäinen ajatus oli "Ei hitsi, vois viikonloppuna ostaa tollasen ja ahmia ja oksentaa"
ja sit c) oon huomannu, että koen olevani kauniimpi ja kokonaan parempi ihminen sillon kun mun vatsa on tyhjä, kun kieltäydyn ruuasta, kun oksennan tai kun vaikka juoksen tietyn matkan.

Ihan vitun typerää, mut en osaa lopettaa.
Mut miks ihmeessä pitäiskään?

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

163.

Eilen  katoin että oli tullu puhelu oudosta numerosta.
Soitin tietty takasin.

A: "Hei, täällä A."
M: "Heiii, täällä Tyttö?"
A: "Niin siis psykiatrian poliklinikalta soittelen. Kävit mun luona keväällä"
Sydän hyppäs kurkkuun tässä vaiheessa.
M: "Ai... joo"
A: "Sain tän sun uuden lähetteen. No, miten sulla menee?"
M: "Ai. En oikein pysty ny puhumaan kun en oo yksin"
A: "Okei, selvä. Haluaisitko sä ajan?"
Miksköhän sinne on se lähete laitettu? URPO
M: "Joo.."
A: "Käviskö ens perjantai kello kymmenen?"
M: "Mmmh."
A: "Okei, no nähdään sit sillon. Sama huone kuin ennenkin..."
M: "......okei"

Puhelu loppu, ja mä itkin enemmän kuin pitkään aikaan.
Ahdistaa.
En voi mennä sinne tän kokosena puhumaan.

Tein ittelleni eilen myös lupauksen, että kävisin tänään vaa'alla.
No, enhän mä uskaltanut koska syöny hirveitä määriä enkä siltikään oo oksentanu.
Pelottaa, että vaaka näyttää jotain +5kg, kun sen pitäisi näyttää -0,8kg.
Jos lauantain paastoais, niin sunnuntaina vois kattoa painon.

Näänytän, urheilen, paastoan ja toivon parasta.

maanantai 16. syyskuuta 2013

162.

Tällä viikolla pitäis saavuttaa 62kg.
Viime viikolla tuntu ihan mahdolliselta, mutta ei enää.
Viikonloppu meni mässäillessä.
Kaikki lähti perjantaina kirjoituseväistä ja siitä suklaalevystä...
Namnam, kivaa olla läski.
Tää viikko mennäänkin sitten ihan minimaalisilla syömisillä.
Lisäks joka päivä lenkille.
Mun pää ei vaan kestä.
Eikä kukaan usko tai huomaa.

torstai 12. syyskuuta 2013

161.

Päivän suurin pohdinnan aihe:
pitäiskö sallia huomisissa kirjotuksissa suklaa?
Äitipuoli osti mulle viinirypäleitä evääksi, ja samalla suklaata.
Äh, en tiedä.
Tarkotus olis kuitenkin laihtua 3,5kg neljässä viikossa.
Ehkä se olis todennäkösempää jos en söis suklaata vaikka onkin kirjotukset?
Don't know.

PS: tänään olin lääkärillä, ja sinne lähti lähete polille.
Nyt sit vaan ootetaan psykiatrian poliklinikalta yhteydeottoa.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

160. wohoo

Vatsa kurnii.
Se tarkoittaa nälkää.
Nälkä hyvä.
Täysi olo ahdistaa.
Täysi olo huono.
Oksentaminen vie täyden olon pois.
Oksentaminen hyvä.

159.

Paino 63,5kg,
Wou, edistystä, -1,0kg.
Mutta miks ihmeessä mun olo on lihavampi kuin 69,5kilosena?

Niin, ja taisin saada elämäni ekan ja toivottavasti vikan paniikkikohtauksen tänään.
Mikä mulla on?

tiistai 10. syyskuuta 2013

158. Kuka lupas että maailma on helppo paikka? Ei kukaan myönnä ainakaan. Tyttö itke vaan, vaikkei se mitään kyllä auta ei. Mut ei se haittaakkaan!

Englannin kuuntelu meni huonosti. 
a) se oli vaikea, ja b) kaijuttimet sammuili ja rätis.
Harjoittelukuunteluista on tullu yleensä 60-70p, nyt tulee varmaan 40p tai jotain.
Oon huono, surkea, kelvoton.


Mun piti tänään opiskella, mutta oon vaan maannu sängyllä, itkeny.
Tai, kyllä mä ihan hetken puhuin J:n kanssa.
Niin feikkiä feikkiä feikkiä.
Olisin tahtonu purskahtaa itkuun ja huutaa, että en jaksa.
Mutta ei, mä olin hiljaa.
"Nauroin" ja "hihittelin".
Mua itekin nykyään pelottaa, kuinka aidosti mä valehtelen ja esitän.

Tuli tänään mieleen myös P:n yks kommentti sunnuntailta:

"Mietin pitkään viitinkö sanoa tätä. Älä ota nyt ittees, mutta mä en oo aijemmin tajunnu tai ymmärtäny että sä oot noin yksinäinen. Tai sellanen kuva mulle tulee. Ootko sä?"

Kyllä, kyllä mä olen.
Ajatusteni kanssa ainakin.


"Juttelen vaikken tunne sanoja
Mun äidinkieli kuin hepreaa
Herään illalla
Nukahdan aamulla
Elän valveunessa
Mä olen yksin vaik metro täynnä on ihmisii
Ne katsoo läpi vaik tartun niiden käsistä kii

Jos mä oon oikee
miksei peili heijasta mua enää?
Jos oon oikee
miksen muista omaa nimeänikään?
Kai mä hengitän?"


maanantai 9. syyskuuta 2013

157.

Tänään itkin taas sovituskopissa.
T: "Luuletko, että toi menee sun päälle?"
"Vittu sulla on isot tissit ja perse!"
Kiitos, kaveri.

Mulla olis huomenna enkun yo-kuuntelu.
Miten mä saan aivot muka siihen?
En mitenkään.
Aivoissa pyörii vaan mun valtava kroppa, kalorit, ittensä tappaminen...
Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa.

Rehellisesti sanottuna musta tuntuu, että mä en jaksa.
En nää montaa syytä elää tässä hirveässä kropassa oksennellen ja ahdistuneena.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

156.

P: "Sä oot pienentyny viime näkemästä"
M: "................."
P: "Tai siis laihtunu..."
M: "Enhän ole!"
P: "No siltä sen mun silmiin näyttää"

Toi kommentti sai mut niin ahdistumaan. P kun vielä tietääkin kaikenlaista. En oo laihtunu niin paljoa viime näkemästä, että se sitä huomais. Eli miks se sitten sano niin? Sitä paitsi, oon lihonu kaikki kilot varmaan takasin nyt viikonlopun aikana. Oon syöny järkyttäviä määriä oksentamatta; alkoholia, roskaruokaa, karkkia, suklaata... Kuvottaa kuvottaa kuvottaa.

Nyt mun pitää tsempata ihan tosissaan. Sillein, että kun P tai joku muu ens kerran sanoo mun laihtuneen, voin sanoa että: "Kyllä, olen laihtunut!"

PS: Äiti lupas 50e jos oon uuteenvuoteen asti ilman herkkuja. Mä ajoin näyttää sille ja mun siskolle jotka vaan nauro: "Ai sinä vai?!"

perjantai 6. syyskuuta 2013

155.

Kehon jokaseen lihakseen särkee.
Huimaa.
Väsyttää.
Eilinen päivä meni ahmiessa ja oksennellessa.
Mun piti tehdä enkun pari esseetä koska ope piti mulle saarnan, mutta...
päädyin itkemäät koulun vessaan.
Pikanen naaman huuhtelu ja kaupan kautta mättöjen kanssa kotiin.
"Se auttaa!", sano ääni pään sisällä.
Kyllä, hetkellisesti. Lopullisesti ei, ei vittu todellakaan.
Olo on nyt kuvottavampi kuin ikinä ja vaa'alle en meinaa astua ainakaan viikkoon.
Tänään en syö, koska illalla meinaan nollata aivoja alkomaholilla.

Niin, ja Millikeijun kanssa lintsille ennen jatkoja, huippuaaa!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

154.

Päivän syömiset on menny ihan jees:
- kaks näkkäriä ~150kcal
- valkuaismunakas tomaatilla ~ 70kcal
Total: ~220kcal


Äsken oli iltapalaks tarjolla omenakaurahiutalepaistosta.
Siinä on omenan ja hiutaleiden lisäks sokeria, voita, kanelia...
Mulle ei ees tyrkyetty sitä, mutta otin pienen kipollisen ja päälle vaniljavaahtoa.
Nam, se oli taivaallista.
Otin vähän lisää.
Nam, niin hyvää.
Siinä vaiheessa kun söin toista kipollista, tajusin, että en mä tätä sisälläni pidä.
Siis kävinpä taas vähän ruokkimassa posliinikuningatarta.
Siinä pöntön päällä kumarrellessa tajusin, että oon ihan typerä.
Jos oon päivässä syöny päälle 200kcal, en mä kuole jos syön vielä toiset 200kcal!
Mutta silti mä en tottele järkeä, vaan ääntä pääni sisällä.
"Typerä läski, sä olet ansainnu tän"
En piittaa kurkkukivusta, en verestä, en pyörrytyksestä.
Itepähän olin heikko ja sorruin kiellettyyn.

Mä olen ansainnut tän kaiken.

Ainiin,  huomenna terkkari.
Mitä ihmettä mä sanon?
Tai entä jos en sano mitään?
Valehtelen ja hymyilen vaan.

153.

Eilisestä paino -0,5kg
Kokonaisuudessaan paino -5,2kg

Silti mun olo on lihavampi kuin koskaan.
Yks todiste on esim. se, että itkin tänään sovituskopissa.
Läski.
Lihava.
Luuseri.
Ruma.

Koulukuvauskin oli tänään.
Kuinka hymyily voikin olla niiin väkinäistä ja feikkiä?

maanantai 2. syyskuuta 2013

152.

Mä oon huono ihminen;
Syön kaikkea epäterveellistä.
En urheile.
En lue ylppäreihin, vaikka pitäisi.
Valitan.
En huolehdi itestäni.
Loukkaan mun ystäviä.

Lista on loputon.

Eräs päivä viime viikolla puhuin ystävän, sanotaan nyt vaikka P:n kanssa.
Puhuttiin paljon ja laajasti kaikenlaista, ja jopa avauduin vähän asioista.
Eräs päivä mua alko kuitenkin ahistamaan, että P tietää.
Mua ahdisti sen huolestuneisuus ja kysymykset, joihin en osannut vastata.

Minä: "Ehkä jotenkin sovitaan, että unohdit että ikinä sanoin mitään? Varmaan helpompi niin."
P: "Mä en nyt tiedä mitä mun pitäis ajatella tästä sun viimeisimmästä viestistä. Olenko mä nyt sanonut jotain liikaa tai liian vähän? Välittänyt liikaa tai liian vähän?"
M: "Ei, et mitään noista."

Ton viestin jälkeen P on käyttäytyny todella oudosti ja erilailla kuin ennen.
Tänään tivasin, että jäikö sitä vaivaamaan toi mun kommentti.
Loppujenlopuksi, P suostu puhumaan asiasta.

P: "Toi sun kommentti ärsytti mua enemmän kun mikään muu mitä oot ikinä sanonu."
M: "Noni, hyvä et sanoit! Miks se sit ärsytti?"
P: "No mun mielestä jos puhutaan niin puhutaan eikä unohdeta. Eihän siinä oo mitään järkeä jos aina vaan unohdetaan (kenenkään kanssa keskustellessa), se ei johda mihinkään."

Ei vois kyllä enempää totta puhua.
Kuinka typerä ihminen voi olla? Minä siis.
Hävettää ja inhottaa olla minä.
En mä osannu edes vastata kunnolla mitään, kun tajusin kuinka typerästi käyttäydyin...

 M: "Anteeksi, P"

...ja kuinka typerästi aina käyttäydyn.
Ehkä mua ei oo luotu ihmissuhteisiin?
En mä ansaitse mun ystäviä.


ps. Puhuin tänään J:n kanssa puhelimessa.
Oon vaan itkeny puhelun jälkeen, koska mulla on niin järjetön ikävä sitä
ja koska mietin vaan, että mikä päivä mä tahtomatta satutan sitäkin.
Ihmistä, jolle viimeisenä tekisin pahaa.
Vai oonkohan mä satuttanu jo?

keskiviikko 28. elokuuta 2013

151.

Moikka,
läski 65kiloinen epäonnistuja täällä!

Tänään taas ahmintaa ja oksentamista.
Mahtavaa, niin mahtavaa.
Oon oikeasti niin kuvottava, että en tahtois nousta aamuisin.
Voisin kuihduttaa itteni kuoliaaksi sängyn pohjalle.
Sound's like a plan.

Ajatukset on niin niin sekavia.
"Laihdu läski laihdu läski laihdu läski"- tyylisiä ajatuksia koko ajan, lakkaamatta.
Oksettaa.

Mun paino ei enää nouse, ei vitussa.
Vain laihtuminen on tästä lähin sallittua.

Terveisin, porsas.

tiistai 27. elokuuta 2013

150.

Vähän sääntöjä, ei tästä muuten tuu mitään.

- Päivän kalorit mieluiten 500kcal tai alle, mutta max. 1000kcal.
- Joka päivä vähintään 30min aerobista liikuntaa, siis hyötyliikunnan lisäksi.
- Ei ns. roskaruokaa tai herkkuja. Yhtään. Pärjään ilmankin.
- Pitää juoda enemmän vettä.
- Ruokaa ei saa ottaa lisää, se johtaa vaan syöpöttelyyn.

Tässä ainakin muutama.
Hemmetti, minähän laihdun.
En vaan jaksa enää.
Ahmiminen + oksentaminen vie kaikki voimat ja keskittymisen.
Pakkolaihtualaihtualaihtualaihtua.
Oon niin kyllästyny itteni häpeämiseen ja inhoamiseen.
En voi käyttää vaatteita mitä tahtoisin, ei voi harrastaa harrastuksia joita tahtoisin, en voi nähdä kavereita joita tahtoisin... vain ja sen takia, että olen liian lihava.
Ens viikonloppu  taas paastoa, ja nyt mä en mokaa sitä paaston lopetusta!

maanantai 26. elokuuta 2013

149.

Kuten jo eilen vähän kerroinkin, niin eilinen ilta meni syömisten suhteen tosi huonosti.
Kuten myös tän päivän aamu.
Hävettää.
Järkyttävät määrät ruokaa.
Läski läski läski.
Jatkossa en saa lannistua pienestä repsahduksesta:
"No, söin jo yhden jäätelötuutin. Peli menetetty, syön toisen."
Ei, en enää.
Mun täytyy olla armollisempi itteleni.
Pienet repsahdukset ei kaada maailmaa.


Nyt puhun vähän asiasta, josta en oo täällä aikasemmin puhunukkaan.
Kaikkihan varmaan tietää, että PMMP lopettaa.
Tänään niiden v i i m e i n e n keikka julkistettiin.
Kaks kuukautta, niin kaikki loppuu.
Aamulla ostin lipun, ja sen jälkeen oon vaan ollu pahemmin ajattelematta asiaa. 
No, tänään illalla suuntasin lenkille.
Loppuvaiheesta lenkkiä kuulokkeista alkoi soimaan PMMP:n Matkalaulu.
Juoksin ehkä kovempaa kuin ikinä, vaikka olin jo aivan poikki
Ihan kuin oisin juossu jotain pakoon.
PMMP:n lopettamista? Ahdistusta? Surua? Ikävää?
Kun C-osa alkoi, m kirjaimellisesti romahdin.
"Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen.
Mtä sitten teen? Mitä sitten teen?"
Istuin polvillani maassa ja koetin taistella itkua vastaan, turhaan.
Joku nainen kysy oonko ok, jolloin nousin ylös, pyyhin kyyneleet ja nyökyttelin.
Mä en tiedä, onko mulla lupa olla surullinen?
Onko väärin, että mua ahdistaa?
Iskän sanoi: "Sehän on vaan yks bändi".

148.

Olin tasan kaks päivää syömättä, ja sitten kaikki leviskin käsiin.
Liikaa ahdistusta, ruokaa ja nälkää.
Ahmimista ja oksentamista.
Pahinta oli kuitenkin se, että suurimman osan ruuasta ja herkuista pidin sisällä.
En vaan kyvenny nousemaan sohvalta, koska itkulle ei tullu loppua.
Mitä tehdä kun ahdistaa, mutta mikään ei auta?
 
Tuntuu, että mun maailma murenee.
Ei oo kontrollia mihinkään.
Oon liian heikko.

lauantai 24. elokuuta 2013

147. Paastopäivä 1

S: "Kyl mun mielestä olis hyvä jos me pistettäis sut eteenpäin... Jos soittaisin sinne sun paikkakunnan psykiatrian poliklinikalle?"
M: "Miks?"
S: "No sun alakulosuus, selittämätön paha olo ja ahdistuksen tunteet jotka purkaantuu itkusuutena ja syömisten kontrolloimisena. Muutenkin noi syömiset huolestuttaa mua ja niihin pitäis mun mielestä puuttua ennen ku menee pahemmaks. Lisäks sul on menneisyydessä ollu paljon asioita mitkä olis hyvä perinpohjin käsitellä. Saattaa olla, että sun koko paha olo ja masentuneisuus tulee jostain sieltä. Mitä mieltä sä nyt siis olisit, jos mä soittaisin?"
M: "En mä tiedä."
 
Mitä mun pitäis tehdä?
Annoin S:älle luvan soittaa ja sanoa sinne mun nimen (lähete suljettiin kuitenkin vasta nyt toukokuussa, eli mun tiedot varmaankin näkyy siellä vielä).
En siltikään täysin tiedä, että mitä mä tahdon:
apua, vai että mun annettais olla yksin ja vajota syvemmälle.

Äiti: "Ootko sä syöny tänään mitään?"
M: "Että olenko? Söin just kaks leipää ja munakasta, oon ihan täys!" Valhe

Mua pelottaa, et äiti on tajunnu että kaikki ei oo ihan ok.
 
PS. paastoa 19h takana ja 29h edessä

torstai 22. elokuuta 2013

146.

P: "Ei tartte olla neropatti ymmärtääkseen sun puheista
että jokin sun omissa ajatuksissa on huonosti..."

En oo ehkä vähään aikaan kuullu mitään yhtä karmivaa.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

145.

"Kävitsä lenkillä?"
"Joo"
"Kuinka pitkään?"
"Tunnin"
"Vitsi, heii tosi hieno juttu! Hyvä!"
ja taputus olkapäälle.
 
En ymmärrä, miks en saa iskältä kehuja.
Pari päivää sitten kehuin iskälle, että olin tehny lukusuunnitelman.
Vastaus oli vaan, että kiva.
Keväällä kerroin saaneeni terveystiedosta M:än.
Vastaus oli, että kai se on ihan ok.
Kerran kerroin voittaneeni ratsastuskisat.
Vastaus oli, että kiva juttu.

Mutta... aina kun käyn lenkillä, saan kuulla:
"Hieno juttu, ihan mahtavaa!"
"Juoksethan sä syksyllä naisten kympin?"
Sama juttu, jos kerron aloittaneeni herkkulakon
tai jos kävelen pitkät matkat enkä pyydä kyytiä.
Kehuja tulee myös joskus ulkonäöstä:
"Ihanaa, että sä oot noin hyvässä kunnossa!"

Ei, mä en nyt tarkota etteikö vanhemmat sais kannustaa liikkumaan ja huolehtimaan itsestään.
Tuntuu kuitenkin vaan väärältä, että jos ne on ainoat asiat joista saa kehuja.
Tulee olo, että mun isä on musta ylpeä ja rakastaa mua vain jos olen laiha, kaunis, urheilullinen, eikä silloin jos olen hyvä koulussa tai vaikkapa hyvä maalaamaan.

Kurjaa, että mun iskä ei voi olla musta ylpeä.
No, ehkä sitten kun oon laiha?

144.

Kuinka pari haarukallista porkkanaraastetta ja kasvispastaa voi saada olon näin kurjaksi, huonoksi, ällöttäväksi, lihavaksi ja ahdistuneeksi?
En tosiaankaan tiedä.
Ei tällanen oo elämää, ei oikeasti ole.

Samalla kun ajatelen noin, katselen vanhoja kuvia itsestäni.
Laiha, niin laiha.
"Pakko laihtua" 

EDIT 19:30:
Päivän kalorimäärä, eli 230 kaloria, ponnahti just 490 kaloriin koska söin jäätelön.
Hyi hitto, jäätelön? Mitä mä oikein ajattelin?
Läskiläskiläski.
Eikä oo ees mahista oksentaa.
Ahdistus on sanoinkuvaamaton...

tiistai 20. elokuuta 2013

143.

Kuinka syöminen voi olla näin pirun hankalaa?
Vitun läski, lopeta syöminen!!

Tänään noin 320kcal

 En malta odottaa viikonlopun paastoa.

142.

Laskinpa huvikseen painoindeksin:
"lievästi lihava"

Tostahan se riemu vasta repeskin.
Päätin sit oksentaa aamupalaleivän, ainakin osittain.
Oon muutenkin niin syvällä tässä paskassa.
En enää oksenna vain jos ahmin, vaan muutenkin.
Eilen söin keittoa normaaliannoksen ja oksensin siitäkin osan.
Tulee jotenkin vaan parempi olo.
Tahtoisin lopettaa tällaset pelleilyt, mut enemmän mä tahdon laihtua: laih-tu-a!
En mä tiedä mitä tehdä.
a) Ottaa apua vastaan ja pysyä "lievästi lihavana" (hyi hitto),
vai b) työntää apu pois ja laihtua?
Valitsen b:n.

To do list:
-Syö vain jos pakko
-Oksenna jos mahdollista
-Selviä koulupäivästä
-Lue englantia ja äikkää
-Lenkille
-Kotona jumppaa