torstai 23. lokakuuta 2014

Tää tunne

Jos mietitään espanjan reissua, niin oon tällä hetkellä 8kg painavampi.
Olenko lihava?
En. Olen normaalipainoinen.
Tarviiko mun olla lähellä alipainoa, ollakseni onnellinen ja terve?
Ei.
Olisinko parempi ihminen, ystävä, tytär, sisko tai tyttöystävä jos olisin tästä 8kg laihempi?
En.
Se on tää sairaus, joka uskottelee mulle toisin.

Mä tahdon ja AIJON hiljentää sen kuiskinnan.
Tahdon olla onnellinen nyt, juuri tälläisenä.
Tahdon södä terveellisesti ja nauttia siitä. 
Rakastaa.
Nähdä.
Kokea.
Elää.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

SGD

Mulla on nälkä, niiin kova nälkä.
Voisin syödä vaikka norsun.
Mutta en saa sortua tällä kertaa.
Pitää ajatella, että nälkä on vain hyvä.
Nukun yön yli, ja huomenna saan taas syödä vähän.

Ainiin, kaatuilin kännissä lauantaina niin pahasti, että sain aivotärähdyksen.
Olin illan aikana myös sammunut ja oksentanut paljon.
Jaahas, ehkä en juo kännejä vähään aikaan.
Lääkärissä käydessäni näytin myös viiltohaavaa.
Haava oli sen verran tulehtunut, että sain antibioottikuurin.

Kävin eilen psykalla pitkästä aikaa, ja päädyttiin siihen, että alan nyt etsimäät psykoterapeuttia itselleni.
Ristiriitaiset fiilikset.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Mustaa mönjää

"Nyt vihdoin tajuan: sä et tule muuttumaan.
Joudun tekemään jotain radikaalimpaa.
Kun mikään ei enää auta,
jätän sut oman onnesi nojaan"

Oon mun blogissa aikaisemminkin puhunu siitä mun sisällä olevasta mustasta mönjästä mikä tuhoaa niin mut, kuin myös ne, joille sisintä avaan.
Eilen... kaikki tuntui täysin ylitsepääsemättömältä: minä, mun keho, mun mieli, rahaongelmat, paha olo, itseinho.. koko elämä. Paskoin sheiverin ja viilsin niin kovaa kuin uskalsin, kuitenkin aivan liian kovaa. Viillosta tuli syvempi kuin ikinä aikaisemmin, eikä verenvuoto meinannut millään loppua.
Tänään kävin ostamassa perhoslaastareita. Nyt vain toivon, että haava ei tulehdu.
Laitoin P:lle viestin, jotakuinkin, että milloin haava tarvitsee tikkausta. Olin ihan poissa tästä maailmasta, tuijoti  vain viiltoa ja verta ja mietin, miksi en tunne kipua. En ajatellut viestiä sen enempää. Tänään puhuttiin P:n kanssa ja P sanoi tahtovansa ottaa etäisyyttä. Mähän sanoin, että tää musta mönjä tuhoaa kaiken..
Itkettää. Mä en tiedä miten päin mun pitäis olla ja mitä mun pitäis tehdä.

"Sun vuoksesi olen ylipuhunut Jumalaa,
kaikin voimin sua kiskot pintaan"


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lihava, läski, iso, porsas, mikä vaan

Katoin itteäni peilistä äsken.
Alusvaatteillani.
Hyi saatana.
Järkytys.
Oon tiennyt että olen iso, mutta että näin iso!
Vitun LIHAVA.
Itkettää ja oon vihainen,
miks mun läheiset valehtelee mulle?
Sanovat, että olen laiha, vaikka en ole laihaa nähnytkään.
Läskiä tursuaa joka puolelta.
Tekis mieli viiltää.
Ei ole mitään tarpeeksi terävää.
Pitää käydä kaupassa.
Ansaitsen sen.




Mä kuolen tähän itsevihaan.