torstai 31. lokakuuta 2013

171. Toinen etsii onneaan, toinen onnettomuttaan. Helppoa ei ole kumpikaan.

Oon ihan palasina.
Ei ole sanoja.
Lintsailen,
itken,
syön kaikkea moskaa,
lihon,
ajattelen itsetuhoisemmin kuin pitkään aikaan.

Kuten sanoin, ei ole sanoja.
Huomenna on uuden lähetteen myötä eka polikäynti.
En jaksaisi.
Väsyttää niin paljon

PS: tästä päivästä lähtien totaalinen herkkupaskaroskaruokalakko

tiistai 22. lokakuuta 2013

170.

Ei mun kropassa eikä munlaisen ihmisen kanssa pysty elämään.
MÄ EN VAAN YKSINKERTAISESTI JAKSA ENÄÄ!
 

maanantai 21. lokakuuta 2013

169.

Teitä on ihan hurjan paljon!
Olette rakkaita jokainen. <3

On ollut taas melko hiljaista, kun oon reissannut ja pohtinut elämää.
Lääkärille jätin menemättä,
terkalle jätin menemättä,
epäonnistun syömisissä jatkuvasti,
tosin paino on nyt alhaisempi kuin piiitkään aikaan.
En voi kuvailla kuinka helpottunut olen.

Niin, kun sanoin että olen pohtinut elämää...
olen miettinyt mm. käytöstäni.
Valehtelen nykyään tosi paljon.
Esimerkiksi toissapäivänä, kun kaveri pakotti syömään munakkan.
Olin sen jälkeen vähän vaisu, mietin vain että meenkö junan vessaan oksentamaan.

P: "Noh, mikäs nyt on? Morkkis?"
- "No ei! Väsyttää vaan."
Valhe.

Niin ja esimerkiksi tänään.

Äitipuoli: "Tyttö, ootko sä käyttänyt noita sun Aloe-muovipusseja roskapusseina kun tyhjensit kaappeja? Ne on asiakkaille!"
- "Joo.., sori"
Valhe.
Mut miksi olisin sanonut, että oon käyttänyt niitä paniikissa oksennuspusseina?
Naurettavaa.
Niin, ja oon pohtinut myös tulevaisuutta.
Neljäs vuosi lukiossa loppuu kohta, ja edessä on tyhjää.
Niin kovin tyhjää, pimeää ja kylmää.
Mun henkireikä, yksi bändi lopettaa.
Niiden seurassa on paljon hyviä muistoja, mutta niitä ei tule tulevaisuudessa.
Muutenkin tulevaisuus tuntuu niin käsittämättömän synkältä.

Kysymys kuuluukin:
Onko järkeä tai syytä elää pelkkien hyvien menneiden muistojen takia,
jos tulevaisuudella ei ole mitään tarjottavaa enään?

Enpä usko.
Pelottaa, että teen jotain lukion jälkeen.
Entä jos en jaksa olla täällä enää muiden takia?

torstai 10. lokakuuta 2013

168.

Eilinen oli pahin päivä pitkään aikaan.
Ahmin ja oksensin ekan kerran kahteen viikkoon.
Anteeksi.
Anteeksi että petin teidät.

Tänään oli onnistuneempi päivä.
-Aamulla näkkäri raejuustolla n. 70kcal
-Aamupalan jälkeen lenkki n. -350kcal
-Koulun jälkeen aravointi n. -330kcal
- Haravoinnin jälkeen söin n.300kcal, joista n. puolet oksensin
-Lisäks pyöräilin n. -120kcal edestä

Eli, päivän kalorit periaatteessa -580kcal.

 Dipadii, huomenna reissuun.
Siellä tulee juotua, mut pitää vaan syödä mahd. vähän.

maanantai 7. lokakuuta 2013

167. Anteeksi hiljaisuus

Anteeks kun musta ei ole kuulunut vähään aikaan.
Noh, mitäs mä olen puuhannut...

Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Normaalisti ja liika.
Olen juonut, juonut ja juonut. Tissutellut ja vetänyt övereitä.
Olen jättänyt kalorit laskematta liian monena päivänä.
Olen löhönnyt sohvalla päiviä liikuttamatta evääni.
Olen lintsannut viikon koulusta.
Olen ahminut oksentamatta.
Olen itkenyt itseni uneen, monien eri syiden takia.
Olen kokenut koko ajan vaan pahempaa ahdistusta ja pahaa oloa.
Olen kiertänyt tunteja vaatekaupoissa kuitenkaan ostamatta mitään. Ei koska minulla ei olisi rahaa, vaan koska näytän kaikessa aivan liian lihavalta.
Olen leikannut otsahiukseni taas lyhyeksi.
Olen ollut yli viikon pesemättä hiuksia tai hampaita.
Olen tavallaan lakannut olemasta. Tai ainakin toivonut että niin tapahtuisi.

Mikä mä oikein olen nykyään?
En yhtikäs mitään kai?