lauantai 9. kesäkuuta 2012

Onko sillä tunteet? Itkikö se verhon takana?


Mulla on niin kamala ja epäonnistunu olo, että en saa tätä ees sanoiks. Oksennus meinaa koko ajan tulla suuhun. Kädet tärisee. Itkettää. Mä en vaan oikeasti tiedä mitä tehä. Mun pitäis kertoa tästä mun ongelmasta jollekin tutulle, mutta en pysty enkä voi.


Mua oikeesti masentaa. On masentanu jo pitkään. Tälleen aina välillä muistan ja ymmärrän, että tää on sairaus. Mä en vaan tule ikinä pääsemään tästä eroon, mä tiedän sen. En vaan onnistu missään. En onnistu ees kirjottamaan tänne blogiin mitään fiksua, tai ees paria riviä pidempää postausta. Kaikki asiat vaan kärsii tän mun olon takia. Voispa joku, ihan ketä vaan, auttaa mua.. mutta kun ei voi.

Kaikki kaatuu mun päälle ja mä muserrun kaiken sen alle, koska oon niin heikko. En kestä, en jaksa.






Teitä on jo 34? Huh! <3

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Tässä elämä on, oma kallis ja tarpeeton


Tää on niin totta. Varsinkin kun harvoin saan itkee omassa huoneessa, kun oon niin kova ääninen itkemään ja viereisessä huoneessa olevat varmaan kuulis. Äskön kun olin suihkussa niin en olis varmaan tarvinnu hanasta vettä ollenkaan, kun itkin niin paljon että olisin voinu kyynelillä jo pestä itteni, eheh.

Tällainen pieni tyttö helposti unohtuu







mä en jaksa, en yhtään 
tää on ihan sairasta



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Rukoilee, huutaa. Ihania katseita kaipaa

Mä en voi hyvin. En todellakaan. Mun täytyis koettaa tehdä tälle mun ololle jotain, mutta en osaa, en pysty. Mun ajatukset ja siitä johtuva ahdistus piinaa mua koko ajan. Meinaan tulla hulluks.


Eilen olin kaverin ylppäreissä tässä meidä lähellä. Kohotettiin maljat ja istuttiin ruuasta notkuvaan ruokapöytään. Söin siinä vähän ja enimmäkseen vaan kuuntelin muiden juttuja. Ne kerto vitsejä, hymyili, naureskeli. Mä en tuntenu mitään. En pystynyt hymyillä. Mua pelottaa. Entä jos mä en enää koskaan oo sellanen hymyilevä tyttö mikä mä joskus olin?
Siinä me syötiin ja jossain vaiheessa kattelin pöydässä istuvia ihmisiä ja mietin, että jos olisin kuolisin tai tekisin itsemurhan, niin kuinka moni niistä mun kavereista itkis tai edes välittäis. Päädyin mun pienessä päässä siihen, että harva tai ei kukaan. Hieman alko ahdistamaan. Koetin vaan hengitellä ja estää kyyneleitä. Tuli sellanen olo että en oikeesti pysty vaan istumaan siinä pöydässä ja olla jotenkin normaalin näkönen Lähdin siitä sitten huomaamattomasti käymään vessassa. Heti kun pääsin vessaan lukkojen taakse itkin pari kyyneltä ja hakkasin kättä lavuaarin reunaan. Nosti katseen peiliin. Pyyhin kyyneleet ja hengitin syvään. Otin huulilleni pienen, mutta suurimman hymyn minkä sillä hetkellä sain aikaseksi, ja menin takaisin pöytään istumaan. Siinä vaiheessa tuli taas uusi ajatus: Kukaan ei varmaan ees huomannu että olin äskön poissa.


Juhlien jälkeen menin sit ryyppäämään johkin bileisiin. Pelattiin jotain juomapeliä ja litkittiin juomia sekä juteltiin. Jossain vaiheessa joku tuntematon jätkä tulin mun luo, ja sano että "sä näytät yksinäiseltä". Sanoin että en ole, ja että siinä ihan mun vieressä on mun kavereitakin. Se kuitenkin väitti, että se kyllä näkee että mulla on sisälläni jotain, mitä en näytä. Ahdistus iski. Taas. Aina kun oon jossain ryyppäämässä, joku tulee puhumaan sellasista asioista mitä en just sillä hetkellä haluais muistaa. Siihen en vastannu enää mitään. Otin vaan monta isoa huikkaa mun viinalasista. Tahdoin vaan unohtaa kaiken.


Viime yön unen määräksi jäi 4h. Tulin kotiin vasta puol kuudelta, hups. Syötiin tossa vähän aikaa sitten perheen kanssa illallista, kun puheeksi tuli kesä ja kesäloma ja työt. Mun isi kyseli kaikkea, ja yhessä vaiheessa se alko puhumaan jotain nukkumisesta ja sano että kesälomalla herätään sitten joka päivä viimeistään yheksältä. Siis mitä helvettiä? Oon odottanu kesälomaa just sen takia että saisin nukkua paljon, mutta eiii. Mä kuolen tähän väsymykseen, oikeesti. Siinä vaiheessa kiitin ruuasta ja poistuin ylös mun huoneelle. Lösähdin istumaan mun sängylle ja itkin. Taas. Väsymyksen kyyneliä. Nyt musta taas tuntuu että mun ajatukset mitkä eilen illalla vaimensin viinalla, pauhaa nyt eilisenkin edestä. Tuun oikeasti hulluks. Muun päässä liikkuu ihan hirveesti ja ihan hulluja ajatuksia. En viiti niitä edes tähän kirjottaa, koska säikähän niitä varmaan vielä enemmän jos kirjotan ne. Miten saisin mun ajatukset hiljenemään? En tahtois joutua häiritsemään ketään, tai tekemään ittelleni mitään. Mun on ehkä pakko.


Miten teijän päättärit ja viikonloppu meni?