perjantai 29. toukokuuta 2015

Help, I've done it again

Tukehdun itkuuni.
Tai niin toivon.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ei mikään ehjää täällä oo, suru kuuluu kuvioon

Tiedättekö sen tunteen, kun ei tahdo nousta sängystä koska ei tahdo käydä vaa'alla?
Mä tiedän.
Jäätävä ahdistus, joten nousin vasta yhden aikaan.
Ei ollut paino pahemmin pudonnut, mutta huh, tärkeintä ettei ollut noussut.
Joten... söin tänään sittenkin.
Vain vihanneksia kylläkin.
Illalla lenkin jälkeen ehkä yks nutrilett-pirtelö.
Huomenna en syö. Voin paremmin mielin mennä tiistaina taas Vamokseen.
Huom, vähän paremmin mielin. Tiedän että joka tapauksessa oma kroppa ahdistaa ja tahtoisin vaan kadota näkyvistä. Piilottelen varmaan koko päivän taas viltin alla sillain että vaan pää näkyy.
Haha, nolo, läski.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Mut en mä digaa kummituksii, siks mua kai jahdataan

Oksenteluksihan se meni tämäkin päivä.
Sydän muljahtelee. Ahdistaa ja pelottaa.
Ärsyttää mun aivojen ajattelutapa:
"No, söit tän yhen leivän niin mitäs muuta nyt sit söisit koska oksennat anyway?"
Vittu.
Syön, oksennan kaiken parissa minuutissa, jonka jälkeen tuijotan itteäni kylppärin peilistä.
Hyi.
Sitten iskee se kammottava tyhjä, turta olo.
Pian huomaankin syöväni lisää tunteakseni jotain (mielihyvää?), jonka jälkeen oksennan taas.
Kierre valmis, tadaa.


Huomenna en syö, enkä varmaan ylihuomennakaan.

torstai 14. toukokuuta 2015

It's not a cry that you hear at night

Keskiviikko oli ihan hirveä päivä.
Meillä oli terveydenhoitajaopiskelijoita vetämässä rasteja.
Ekalla rastilla oli asiaa ravitsemuksesta. Ei meille kerrottu muuta, kuin että kuinka paljon tämä ja tämä ja tuo sisältää kaloreita. Mitä vittua? Joo, tästä alkoi se ahdistus.
Seuraavat kaksi rastia olivat ok, mutta viimeinen oli liikunnasta. Ensimmäisenä meille kerrottiin vyötärönympärysmitoista. Siitä mikä on hyvä, mikä meinaa sitten jo riskiä sairastua esim. diabetekseen. Toki mittasin, ahdistus kasvoi huippuunsa. Läskiläskiläskiläskiläski, niin vitun läski.
Kun meiltä tän vikan rastin jälkeen kysyttiin palautetta, eräs tyttö, vaikkapa M, avasi suunsa.
Sanoi, että häntä syömishäiriöisenä alkoi ahdistamaan vyötärönympäryksen mittaus.
Hämmennyin. Sain siis samalla tietää että silläKIN on syömishäiriö (meijän ryhmässä on siis jo kolme...).
Ennen kuin päivä loppui, kysyttiin perinteisesti mitkä on fiilikset kotiin lähtiessä.
Kun tuli mun vuoro, aloin parkumaan kuin vauva.
Siis itkin _oikeasti_. Hytkyin, nyyhkytin, haukoin henkeä. Yleensä kun itken, mulla tulee ainoastaan kyyneleitä silmistä. Nyt tää oli semmosta ihan hallitsematonta. Yritin vain tukahduttaa itkua vilttiin, jotta muut pystyy vielä kertomaan fiiliksensä.
Muut ryhmäläiset lähti, mutta minä, M ja ohjaajat jäätiin vielä ryhmätilaan.
Juteltiin melkein tunti kaikesta.
Hetken luulin että se puhuminen olis helpottanu oloa, mutta tänään kun kävin vaa'alla niin paino oli noussut taas, aika reippaastikin. Tänään en siis oo taaskaan muuta kuin itkenyt, syöny, oksentanut.
Sanon teille saman, kuin mitä hoin keskiviikkona ryhmän jälkeisessä keskustelussakin:
Mä_en_vaan_jaksa.

"Tällainen pieni tyttö helposti unohtuu.
Kun ei sanottua saakaan: 'älä mee'

Ovi sulkeutuu"
Pidä musta kii, älä päästä koskaan"


ps. ens viikolla alan kävelemään Vamokseen, 9,5km per suunta, ma-to .

maanantai 11. toukokuuta 2015

Fact

Sain anonyymin kommentin, että olen liian lihava syömishäiriöiseksi.
Oikeasti?
Siis.. oko tässä maailmassa oikeasti vieläkin ihmisiä jotka luulee että syömishäiriö = laihuus?
Ei kultapienet, ei se ihan niin mene.
Esimerkiksi BED (binge eating disorder), eli syömishäiriö jossa ihmiset ahmimat ilman kompensointia (kuten bulimiassa oksentaminen tm.). Kuka olettaa että sellainen jatkuvasti suuria määriä syövä ihminen voisi olla superlaiha? Ei, ei todennäköisesti voikaan olla. Se ei kuitenkaan tee tästä ihmisestä ei-syömishäiriöistä.
Anoreksia, bulimia BED, epätyypillinen syömishäiriö...
kaikki ne ovat syömishäiriöitä, olivat niistä kärsivät sitten laihoja tai eivät.
Syömishäiriö on niiin paljon muutakin kuin pelkkä paino ja kilogrammat!!
Ei mulla muuta, jakselkaa. <3


ps. toinen päivä syömättä, tahdon nää turvotukset vittuun
huomenna varmaan jo syön jotain...

Häipyisitkö mun elämästäni

"Juhlan jälkeen tyhjä pää
enkä voi käsittää,
etten eilen voinut elää

ilman sinua.
Tahdoit niin uskoa,
että olet mun ainoa,
mutta tunnoton oon.
Mulle käy kuka vaan
etkä pysty mua satuttamaan.

Eilen uskoin, että saat
mut hetkeksi loistamaan,
mutta toivoin, että aamu
sinut veisi mukanaan
"

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

oksennusoksennusoksennus

Perjantaina piti olla psykologiaika ekan kerran neljään viikkoon. Psykologi ei ilmestynyt paikalle. Ahdistus.


Eilen nuudeli ja sipsiä (ja vitusti liikaa alkoholia...) -> oksennus
Tänään pyttipannua ja nuudelia -> oksennus
Tänään leipä, sipsiä, karkkia, lihapiirakka -> oksennus
Illalla söin kaks leipää, mutta ne pidin sisällä. Oli niin sairaan heikko olo. Huomenna olis vähän äitienpäiväherkkuja; leipää, jäätelöä, lettuja, karkkia. Varmaan nekin oksennan.
Hienoa. Muutenkin jo sormet haisee oksennukselle koko ajan, kurkku hellänä, rystyset punottaa, vatsaan sattuu, peilikuva levenee, vaa'an numero isonee.


Tahtoisin nukkua pois, lakata olemasta. En ehkä lopullisesti, mutta edes hetkeksi... Todellisuus on vaan ihan liikaa just nyt.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

binge & purge

Viime yönä heräsin hiestä märkänä. Näin taas ahistavaa unta siitä miehestä, hyi hitto.
Tänää itkin julkisesti, tuli niin paha olo itsestä.
Tänää puhuin erään uuden tuttavan kans kun käveltiin dösärille päin. Tää tyyppi kerto, kuinka sen tekee mieli munkkeja mut ei viitsis syödä koska pitäis laihduttaa. Sanoin et ei todellakaan, sähän oot laiha. Sit se sano et on sairastanut anoreksiaa, mut parantunu siitä noin vuosi sit. Se on niiiin laiha. Olisin voinu sanoo et itelläkin on kokemusta syömishäiriöstä, mut hei c'moon. Mähän oon ihan valas. Eihän se olis edes uskonu. Nauranu varmaan vaan räkäisesti "Sullako?".
Onneks mun pitää nähä tätä tyttöä seuraavan kerran vast ens maanantaina...



Oon yks lihava paska, jolla ei ole kontrollia yhtään mihinkään.
En jaksa.
En jaksa edes itkeä.
Ihan oikeasti, en jaksa.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappu

Vappu jeejee.
Miten teillä meni?
Mitä puuhasitte?
Mulla meni ihan jees.
Itseinho on valtava (ihan kuten minä ja mun kroppakin), mut onneks alkoholi auttaa.
Hetken ajan ainakin.