maanantai 29. syyskuuta 2014

Epäiletkö milloinkaan että et jaksaisikaan niellä enempää

Mä en jaksa olla mun ällöttävän mielen ja mun lihavan vartalon kanssa enää. Mä en tiedä miten saisin tän kaiken loppumaan.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sia - Breathe me

"Help, I have done it again
I have been here many times before
Hurt myself again today
And, the worst part is there's no-one else to blame

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small
And needy
Warm me up
And breathe me

Ouch I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe"



Tää ehkä kertoo kaiken.
Hävettää, inhottaa.
Tää on aina ollut mun oma asia, ja vain mun.
Miksi mun piti mennä puhumaan siitä?
Nyt on mahdotonta olla ja esittää, kuin koko asiaa ei olisi.

torstai 25. syyskuuta 2014

luovutan, joo mä luovutan

Oltiin kaupassa ja äitini kysyin ostetaanko patonkia. "Ostetaan vaan", en mä sitä aijo syödä.


Äiti laittoi patongin uuniin samantien kun päästiin perille. Litkin Lämmin kuppi -keittoa. Kolmas tänään, eli yhteensä 330kcal. Yhtäkkiä äiti toi eteeni puolikkaan patongin. Laskin nopeasti: siinä on 262,5kcal. Ei se ole paha...


Syötyäni patongin menen suihkuun ja kyllä, oksennan. Tunsin epäonnistuneeni, koska söin pullamössöhiilaripatongin. Suihkusta päästyäni teen 100vatsalihasta.
Heti vähän parempi olo. Mutta vain vähän.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Loppu tuli

BMI = xx,x lievä lihavuus


Tekis mieli kuolla pois.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Pimeys

"Kerrohan mistä mustat varjot nuo
aina jostain tiensä minun luo
tuntuvat löytävän,
äsiinsä mut etsivän

Kerrohan vielä miksi matka tuo
enää varjon verran valon luo
Jatkuu vain vaikka tiedän sen
vaativan vain askeleen"


Egotrippi - Mustat varjot

maanantai 15. syyskuuta 2014

It's now or never

Nyt se alko.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Breathe me

Tää kaikki on ihan liikaa mulle.
Liian paljon petettyjä lupauksia,
liian paljon valvottuja öitä,
liian paljon läskiä mun kehossa,
liian paljon oksentamista,
liian paljon itsensä häpeämistä.

En itekään ihan ymmärrä, mitä äsken tapahtui.
Paskoin sheiverin ja olin ihan jo viiltämässä, kunnes tajusin mitä hittoa mä olen tekemässä.
Tai no, tajusin että terä on aivan liian tylsä, eikä haavasta tulisi tarpeeksi syvää.
Oikeasti, sen pienen hetken tahdoin vain nähdä verta. Paljon omaa verta. Tahdoin myös kipua.
Tahdon edelleen.
Mutta jos meinaan tehdä sen, se pitää tehdä kunnolla.

Tahdon tuntea.
Tahdon rankaista itteäni, että olen päästänyt itteni näin lihavaksi
Tai ehkä mä oon menettämässä järkeni.


Mulla on tällänen olo.
Koko ajan,
joka paikassa,
joka päivä,
aina.

tiistai 9. syyskuuta 2014

I know the sun must set to rise

Nyt mä sen päätin.
Huomenna alkaa täysin erilainen aika, erilainen elämä.
Terveellisempi elämä.
Mä niin tahdon elää.

"When she was just a girl
she expected the world
But it flew away from her reach
so she ran away in her sleep
and dreamed of para- para- paradise
Every time she closed her eyes"
 
"Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan.
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä."

maanantai 8. syyskuuta 2014

Mikään mitä teen ei ravista mua hereille

Mä en jaksa. Yhtään. Enää.
Olen lihava, ruma, huono ihminen, eikä asia tule muuttumaan.
Miks siis pitäiskään jaksaa?
Oon loputtoman väsynyt.
Rintakivut ja kuolemanpelko valvottaa.
Silmäpussit kasvaa.
Raahaudun päivästä toiseen ja toivon muutosta.

torstai 4. syyskuuta 2014

Ei oo sanoja

"Tältäkö tuntuu, kun näön menettää?
Katosi värit, nyt on vain pimeää.
Kuin unissaan koittaa huutaa,
ei oo ääntä ilman kuulijaa"