maanantai 30. joulukuuta 2013

194.

Varoitan, tästä tulee sekava ja paska postaus.

Puhuin eilen K:n kanssa puhelimessa.
Se  tahtoi soittaa, kun kysyin oisko sillä hetki.
Mulla oli niin paha olla, että en osannut muuta kuin itkeä.
Puhelimessa mä olin kuitenkin täysin normaali.
Ei merkkiäkään itkusta tai siitä järjettömästä pahasta olosta.
K pitää mua varmaan ihan pellenä.
Kyllä mulla oli oikeasti paha olo.
En vaan osaa näyttää sitä, en edes puhelimessa.
K: "Itkeminen on oikeasti ihan ok! Ei mua haittaa jos itket"
Niiiih.

Yks K:n sanoma lause jäi mieleen, ja jäi vaivaamaan.
K: "Kyllä nyt aina kun ollaan nähty, niin oot laihtunu. Kokonaisuudes oot siis varmaan laihtunu ihan sikana!"
Olin vaan hiljaa.
Vittu mitä paskaa.
Kävin nimittäin tänään vaa'alla, kivat joulukilot.
Hemmetin läskipaska.
Oon tätä menoa siinä pisteessä missä olin kesällä.
Yäk.
Itkettää.
Läskiä joka puolella.
Tahdon vaan hautautua peittoihin, itkeä, ja nukkua pois.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

193. Motivation

Oon päästäny itteni lipsumaan pahasti nyt jouluna.
Aivan liikaa ruokaa ja herkkuja,
aivan liikaa laiskottelua,
aivan liian monena päivänä.
Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja suunnata katse ylioppilasjuhliin.
Viimeistä silloin mun pitää olla saavuttanut mun tavoitteeni.
Jokainen pala jonka jätän syömättä, jokainen kalori jonka poltan, on hyvä.
Miksi ihmeessä odottaisin uutta vuotta ja uuden vuoden lupauksia?
Kaikki alkaa nyt.
Aloitan puhtaalta pöydältä.
Jes, motivaatiota motivaatiota!


















EDIT 29.12 klo 13.52: Tää alko vähän huonosti...
Heräsin nimittäin aamulla mahataudin saaneena.
Lenkki jäi siis todellakin välistä, mutta eipä ainakaan tule syötyä ja nesteet lähtee.
Jos jotain positiivista siis  täytyy tästä karseesta olosta keksiä...

torstai 26. joulukuuta 2013

192. Xmas


Ihanaa joulun aikaa kaikille!
Nyt rentoutukaa, nauttikaa ja syökää hyvin,
morkkis tulkoon sit joskus myöhemmin!

Haleja.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

191. Happy

Aamupaino 59,3kg
Wou.
Ei ole sanoja.
-10,2kg kesästä!
Maanantai iltaan mennessä 58,9kg?
Silloin voisin oikeasti  nauttia joulusta.

torstai 19. joulukuuta 2013

190. 500kcal dieettipäivä

Sain kalorit pysymään juuri viidensadan tuntumassa.
Tai ainakin toivon niin.
Ahdistavaa syödä äitipuolen tekemää ruokaa, koska en tiedä paljonko siinä on kaloreita.
Koitan aina ottaa vähän, mutta kuitenkin sen verran ettei herätä ihmetystä.
Eli ehkäpä mä tämä päivä on onnistunut?

-ruisleipä+tuorejuusto n.100kcal
-vähän perunamuusia+kaalisienikääryle=150kcal?
-vähän lasagnea+herkkusieniä+homejuustoa=250kcal



Ihanaa päästä joululomaksi äidin luo.
Siellä olen aina paljon enemmän perillä syömistäni kaloreista.
Tosin... siellä sorrun yleensä ahmimaan/oksentamaan.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

189. epäonnistuminen

Epäonnistuin.
Olihan tää toki odotettavissa.
400kcal ei ollu ylittynyt ennen kuin menin kaverille.
Siellä vähän suklaata, karkkia ja mehua.
Total siis noin 650kcal...
Ajattelin kuitenkin, että vaihdan lauantain 650kcal tälle päivälle.
Eli lauantaina raja on sitten se 400kcal, joka piti olla tänään.
Saanhan mä tän repsahduksen anteeksi?



Mun olo on tosi epäonnistunut, vaikka tiedän että dieetti ei kaatunut tähän.
Itkettää.
Niin yksinäinen olo.

188. 400kcal dieettipäivä

Ärsyttääkö teitä, jos tänne kirjailen näitä?
Noh, tänääään:
-ruisleipä 70kcal
-kinkkusiivu 15kcal
-reajuusto 15kcal
-sisu-aski 55kcal
(-mandariini, jota ei hedelmänä lasketa)

Yhteensä 155kcal.


Illalliseksi meillä on kotona tortilloita.
Hirveä paniikki.
Entä jos syön liikaa?
Katsoin netistä, että tortillalätyssä on yleensä n. 120kcal.
Pienen laskutoimituksin jälkeen jäljelle jää siis vielä 125kcal täytteisiin.
Uskon, että onnistun helposti.
Keskityn täytteissä kasviksiin, ja esim. lihaa voin ottaa loppukaloreilla,
mutta vain sen verran ettei päivän 400kcal raja ylity.
Jes, uskon että onnistun.
PS: aamupaino 60.01kg
Parisataa gramma vielä niin nään vitosen...

EDIT 19.17: Nyt on syöty, ja arvatkaapas mitä. Meillä oli ite tehtyjä tortilloja. Lievä paniikki iski, kun en tienny yhtään paljon niissä on. Ne oli maissista ja paljon pienempiä kuin tortillat yleensä, eli ajattelin että kahdesta tulee ehkä jotain 150kcal? Täytteeksi otin enimmäkseen kasviksia, vähän herkkusieniä ja raejuustoa. En uskaltanut ottaa paljoa enempää muuta, kun pelkäsin, että menee yli 400kcal. Loppujen lopuksi oli niinkin täysi olo, että teki mieli oksentaa. En kuitenkaan tehnyt niin, koska tahdon pitää mun ja K:n sopimuksesta kiinni.

Mutta siis täh, oikeesti. Kun lukee mun näitä tekstejä ja mietin sitä mun pöydässä panikointia, ihmettelen että mikä mulla on? Mikä musta on tullut? En tunnista itteäni enää. Onko tää ahdistus, panikointi, kaloreiden laskeminen parempi kuin se, että sai syödä hyvällä omatunnolla juuri sitä mitä halusi. Entinen Tyttö olisi ottanut tortillansa täyteen eri juustoja, kastikkeita ja lihaa, ja silti hymyillyt tyytyväisenä.
 Inhottaa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

187.

Onnistunut päivä!
Eilen kaloreita 400, tänään 300.
Dieetin mukaan siis!
Huomenna taas 400kcal, mä pystyn tähän.
Pystynhän?
Uskotteko te muhun?
Vähän epäilen, oon pettäny teidät niin monta kertaa...


Iltapaino oli 60,4kg.
Hemmetti.
Tunsin jo, kuinka ahdistus takertui kurkkuuni kiinni,
kuinka jokin paha kuiski korvaani rumia haukkumasanoja,
kuinka kyyneleet kihosivat silmiini.
Onneksi ryhdistäydyin pian.
Pakotin itseni ajattelemaan, että pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Lisäksi ajattelin, että vaikka paino ei alkanut vitosella, olisi se voinut olla paljon enemmänkin kuin 60,4kg.
Pitää olla tyytyväinen tällä hetkellä tuohon.
Tämän illan aikana en saa sitä pienemmäksi vaikka tekisin mitä.
Pitää vain koettaa ajatella kannustavasti ja noudattaa dieettiä.
Kyllä tämä tästä.
Vai mitä?


Psykan sanat eilen:
"Tolla menolla sä vedät ittes piippuun. Oon huolestunut"
 Jos rehehellisiä ollaan, niin niin olen mäkin.
Viikot koulussa, viikonloput töissä, ja siihen päälle kaikki koulutyöt, ylppäreihin lukemiset, paino- ja syömishuolet...
Itken iltaisin ja kaikki töihin menomatkat ja töistä paluumatkat.
Oon ihan poikki.
Kauan mä jaksan, ennen kuin romahdan tyystin?

"Oon mannu lattialla
miettinyt miten täällä selvitään
Oon huutanut keuhkot pihalle,

on tuntunut ettei pysty hengittää"
Cheek - Niille joil on paha olla
(hyi, Cheek)

186. 300kcal dieettipäivä

Oon syönyt tänään:
-kaksi ruisleipää aamulla 140kcal (70kcal/kpl)
-tuorejuustoa 30kcal
-2 kinkkusiivua 30kcal (15kcal/kpl)

Lisäksi koulussa söin:
-näkkileipä 50kcal
-kinkkusiivu 15kcal
-minimaalisesti margariinia 35kcal?

= yhteensä n. 300kcal?

Veikkaatteko et kalorit menis suunnilleen noin?
Jos menee, niin jes, tää päivä on onnistunut.
Siis jos en sorru syömään illalla jotain...
Tosin hedelmiä ja vihanneksia ei lasketa kaloreihin,
eli pitää niitä sit popsia jos iskee nälkä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

185.

Paastosin vuorokauden, jonka jälkeen söin.
Ja paljon söinkin.
Onneksi en sortunut kuitenkaan ahmimaan ja oksentamaan, ja kalorit jäi hieman alle tonniin.
Tiedän, paljon, mutta kyllä mun alle tonnin kaloreilla pitäisi laihtua. Normaalipainoinen kun kuitenkin olen.
Pohdin, jos huomenna alottaisin Skinny girl dieetin.
Ehkä saavuttaisin 58,9kg uuteen vuoteen mennessä?
 

ps. Aamulla vaaka näytti 60,7kg... looser.
Missä olet 5-alkuinen paino?!

perjantai 13. joulukuuta 2013

184.

Katottiin töissä avustettavan kanssa facebook-kuvia:

Mä: "Kato tätä! Oonpas mä ollu laiha joskus pari vuotta sitten."
Avustettava: "Hei, ihan normaalia et oot nyt isompi! Oot niin nuori tossa kuvassa."

Pienessä mielessäni toivoin, että A olis sanonut, että olen edelleen yhtä pieni.
Mitä mä oikein kuvittelin?
Lihava läskihän mä olen.
Oksettava.
Ei ole mikään tekosyy lihomiselle, ettei ole enää 16-vuotias, vaan 19.

Veli kävi äsken tossa olkkarin ovella:

V: "Et kai sä oo syöny mun sipsejä?!"
Mä: "Maistoin, mut en mä niitä kaikkia syöny todellakaan..."
V: "No, ajattelin ettei ois ihme vaikka oisitkin!"

Mua oikeasti hävettää olla näin lihava ja iso.
Mistä saisin itsekuria?
Mistä motivaatiota?
Paino tänään aamulla 60.0kg
Miksi ei 59.9kg?

"Läski! Älä syö!"
Kyllä, huominen taas paastoa.

Oon pahoillani kun en jaksa enää edes panostaa tähän blogiin...

torstai 12. joulukuuta 2013

183.

Sovittiin K:n kanssa, että yritän olla uuteen vuoteen asti oksentamatta.
Se meinaa siis myös sitä, että pitäis olla ilman herkkuja,
koska herkkujen syöminen aiheuttaa yleensä oksentamishalun.
Pitäisköhän mun myös nostaa kalorirajaa vähän?
Näännyttäminen kun meinaa aina johtaa ahmimiseen...
Täytyy tosissaan miettiä, mitä nyt teen.
Huominen ainakin paastoa (ja ehkä ylihuominenkin?).
Vihdoin sain viikon oksennusputken katkaistua!


Oon nyt enemmän jutellut yhden vertaistukiryhmäläisen kanssa.
Tyttö, sanotaan nyt vaikka H, on mun ikäinen.
H on mun kaverin kaveri, ja taidettiin olla samalla yläasteella.
Tiistaina oli kolmas ryhmäkerta, ja ekaa kertaa käveltiin samaa matkaa pois.
Alussa oli vähän kiusallisen hiljaista, mutta loppujen lopuksi jäätiin erkanemisristeykseen yli puoleksi tunniksi puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
"Wou, joku ymmärtää!"
Toivon, että ajatus oli molemminpuoleinen.
Uskon, että oli.

Tänään käytiin H:n koiran kanssa kävelylenkillä.
H sanoi, että tunnin lenkki olis ok, että kerkeää vielä nukkumaan ja suihkuun.
Kun katottiin lenkin jälkeen kelloa, se näytti 22.14
Hups! Reilu 2 tunnin lenkki.
Aika meni niin älyttömän nopeasti,
että oltiin molemmat ihan hämmentyneitä.
Yksinkertaisesti oli niin paljon puhuttavaa, ja ymmärretään toisiamme niin hyvin.

Tän hetken painosta ei tietoa,
kaloreita en jaksanut tarkasti laskea,
söin vähän niin ja näin,
mutta silti mun olo on ihan mahtava!

H:n kaltaisia ihmisiä on harvassa.
Mun pitää pitää siitä kiinni. 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

182.

Takana 6päivän oksennusputki.
Huih...
Jos tänään en sortuisi?
Toivottavasti en, kroppa ei kestä.
Niin, ja kukkarokin laihtuu.

Olin ihan varma, että paino on noussut ahmimisesta, muttaaa...
vaaka yllätti aamulla!
60,7kg vaatteet päällä, juuri leivän syöneenä ja vettä juoneena.
Kutitteleva ajatus, että paino voi hyvin olla ilman "ylimääräistä" alle 60kg, hihi.
Ehkä mä oikeasti saavutan sen 58-alkuisen luvun 31.12 mennessä!
Nyt cross-trainerille treenaamaan.
Paras laite, kun näyttää kulutetut kalorit!
Hävettää myöntää, mutta olen syöynyt tänään n.300kcal.
Jos tekisin -500kcal treenin?

Miten te voitte?

perjantai 6. joulukuuta 2013

181.

Vain 2kg, mutta vain reilu 3viikkoa aikaa.
Onnistunko?
Kyllä, jos otan itteäni niskasta kiinni.
En, jos jatkan samalla tahdilla tätä ahmimista ja oksentelua.

Eilen repsahdin taas illalla.
Tosin taisin oksentaa kaiken ulos, tai siltä ainakin tuntui ja tuntuu:
vatsaan sattuu, ruokatorveen sattuu, kurkkuun sattuu.
Kipu oli niin kova kun se iski, että harkitsin jopa päivystykseen menemistä.
Viimeksi olen säikähtänyt yhtä paljon kun oksennuksen mukana tuli verta...

No, tässä mä nyt kuitenkin olen.
Edelleen 60,9kg.
En lihavempana, mutta enkä kyllä laihempanakaan.

ps. voikohan mulla olla bulimia...?

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

180. failure

En jaksa selittää.
En jaksa puhua.
Olen epäonnistunut.
Taas.
Kuten aina.
Aina aina aina.

Ei mulla muuta kuin että huominen (ja ylihuominen?) vesipaastoa.
Mä en ansaitse ruokaa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

178. Alamäkeen liian usein katoaa.

Lihava lihava lihava.
Kalorit meni tänään yli viidensadan.
Ei paljoa, mutta meni kuitenkin.
Hemmetti.
En edes käynyt tänään lenkillä eikä koulussakaan ollut liikuntaa.
En uskalla käydä vaa'alla, vaikka houkutus olisi suuri.
Elättelen toivoa että olisin jo rikkonut kuudenkympin rajan...
mutta juuri sen takia en uskalla vaa'alle.
En tahdo tuntea sitä musertavaa epäonnistumisen tunnetta.

Miten on muuten mahdollista, että mua on huimannu ihan hirveesti?
Yleensä ei huimaa näin paljoa edes sillon kun kalorit on jotain sata.
Tänään kaks kertaa luulin, että lähtee taju kun nousin seisomaan.
Hah, heikko ja läski paska.

Mä oon muutenkin ihan hajalla nykyään.
Masentaa ja ahdistaa.
Pimeys väsyttää.
Koulu tuntuu älyttömän raskaalta.
Stressaan nyt jo kevään ylppäreitä.
Ne sekä nyt alkaneet kurssit ratkaisevat, pääsenkö ylioppilaaksi.
Entä jos en pääse?

Kaiken lisäksi työnnän ystäviä pois.
Kieltäydyn menoista, tupareista, kahvitteluista.
Joskus ajattelen, että "Mennään kahville. On varmasti kivaa."
Hetken päästä toivon kuitenkin jo pääseväni kotiin.
Yksin.
Omaan rauhaan.
Omiin ajatuksiin.
Omaan pieneen kuplaani.