keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Ikävöin sua, vaik vannoin etten tuu sua kaipaamaan

"Se on se tunne,
kun tuut aivan mun viereen eikä mulla oo kiire.
En kuule mitä muualla tapahtuu,
keskityn vain sinuun.
En mä oo paljoo kokenut, tai kuullut, tuntenut,
ja aivan liian kauan oon hokenut:
älä lähde minnekään, koti tee tänne, jää.

Mul on hyvä näin,
kun oot siinä ja katsot muhun päin.
Mul on hyvä näin,
ja ymmärrän et mul on kaikki tässä näin.
Ja mul on hyvä näin"

Mä oon niin mielettömän ihastunut.
Niin ihastunut, että sattuu.
Sattuu, kun en saa mielestäni ja tahtoisin olla lähellä koko ajan.
Sattuu, kun tiedän etten voi saada kaipaamaani vastakaikua.

Ehkäpä jos olisin laihempi?