maanantai 4. huhtikuuta 2016

Sireenit

Olen pari päivää pyörinyt itseinhossa, minkä takia olen menettänyt yöuneni ja ruokahalunikin. Keskittyminen ei onnistu.
Olen alkanut pohtimaan:
entä jos jotkut ihmiset onkin luotu olemaan yksin?
Entä jos joitain ei ole luotu minnekkään,
ei ole luotu ollenkaan olemaan täällä?
Mun olo on kuin olisin vääränlainen, vioittunut palapelin palanen.
Käytännössä olen osa jotain suurempaa, ja mulla on täällä paikkani, mutta koska olen viallinen, en sovikaan mun paikalleni.
Jos mua koittaa väkisin laittaa paikalleen, muita sattuu.
Ne ovat ne röpelöityneet reunani ja vääntyneet sakarani, jotka muita satuttavat, ja jotka estävän mua olemasta kiinni muissa.
Ehkä mun kuuluu olla yksin.

Huomenna en mene kouluun.