torstai 27. joulukuuta 2012

You gotta get up and try try try

Joulu meni päin persettä. Ällöttävää syömistä ja mässäämistä koko ajan: suklaata, laatikoita, kinkkua, suklaata, suklaata, suklaata, karkkia, ruokaa, ruokaa, ruokaa.
Lahjatkaan ei aiheuttanu mussa samanlaista kutkutusta kuten ennen. Paketteja avatessa oli vaan turta ja ärtynyt olo. Sain mm. meikkejä ja vaatekauppojen lahjakortteja. Ne sai mut vaan entistäkin ärtyneemmäksi. En meikkaa nykyään lähes ikinä, koska en jaksa. Vaatteistakaan en enää jaksa välittää. Mikä on kyllä outoa, koska vielä joskus kesällä meikkasin joka päivä huolellisesti ja mietin tuntikaupalla mitä laitan päälle. Omalla tavallaan surullista, että mun uupumus on johtanu tähän että jaksa välittää ulkonäöstäni tai puhtaudestanikaan. Minkäs teet kun ei vaan oo voimia, ja pää on niin täynnä paskaa että sinne ei enää mahdu meikkivaatelaittautumis-ajatuksia.
ps. saitteko kivoja lahjoja?


Ahdistaa. Inhottaa.
Mun olo on kurjempi kuin aikoihin. Silti valehtelen mun parhaimmillekin ystäville;

 "Mitä kuuluu?"
"Ihan hyvää, vähän vaan väsyttää. Heh"
Sitten päälle vielä se petollinen tekohymy, tai kirjoittaessa hymiö.

En vaan pysty olemaan oma itteni enää. En ees sillon kun oon yksin. Sairasta? Oi kyllä.
En enää tiedä kuka, ketä, tai mikä mä oon. Oon ihan hukassa itteni kanssa. En mä ansaitse mun rakkaita ystäviä, en mä ansaitse onnellisuutta, en mä ansaitse apua, en mä ansaitse hyvää oloa tai laihuutta, en mä ansaitse edes teitä ihania lukijoita. Ei, mä en ansaitse mitään.
 Miksikö?
No siksi, koska mä olen virhe. Yksi iso ja lihava virhe.
I make myself sick.


Tekis mieli huutaa,
itkeä,
satuttaa,
jäädä aamusin sänkyyn makaamaan,
näännyttää ittensä kuoliaaksi,
kuihtua pois.
Mutta ei, mun kyynelkanavat on muurautunu umpeen, eikä musta kurkusta tulee enää vaan pihinää. Musta tuntuu että mä jotenkin hiljalleen vaan lakkaan olemasta.


 En oo miettiny mun syömisiä piitkään aikaan. Oon syöny ihan mitä vaan ja ihan niin paljon kun oon vaan tahtonu. Kävin tänään vaa'alla, ja purskahdin itkuun. Kyllä, mun syömisen huomaa vaa'an numeroissa. Hyi helvetti.
Mä päätin että heti kun 31.12.2012 kello lyö 00.00 mun elämä muuttuu. En tahdo syödä enää. En tuhlaa enää rahojani ruokaan, en juomaan. Mä aijon laihtua. Mä tiedän että mä pystyn siihen. Pakko pystyä.
Vai.. mitä mieltä te olette? Tuleehan musta laiha, kaunis, kevyt? Tuleehan?
En tahdo tuottaa teille pettymystä..


Kävin viime viikolla terkkarilla juttelemassa vähän niitä näitä. Kerroin mm. risteilystä, mikä menipäin persettä.
Liian kova ahdistus+liikaa tekohymyilyä+liikaa padottuja tunteita=join aivan liikaa alkoholia ja sain järkyttäviä itkukohtauksia ja selitin ties mitä kaikkea itsetuhoista ja muuta. Morkkis oli ihan älytön.
No, terkkari kuitenkin sano että en sais koskea viinaan. Se aiheuttaa morkkiksia, pahentaa mun masennusta ja aiheuttaa typerää käytöstä. Totta.
Noh, aluks ajattelinkin että oisin ollu uuden vuoden juomatta, muttaaaa.. saa nyt nähdä.
 Mitä te teette uutenavuotena? Onko teillä jotain uudenvuodenlupauksia?
Ite vietän uudenvuoden pmmp:n keikalla.
I hope know it 'll be great :)


Niin ja loppuun vielä yllärikuva, apua.
Vaikka tälleen 100 lukijan (Älytöntä! En ois ikinä uskonu ) kunniaks, hih.
Ihanaa olla pallonaamasilmäpussimörkö..


Pärjäilkäähän rakkaat

perjantai 14. joulukuuta 2012

La la land

Mitä ihmettä? Teitä ihania on jo 90! Ette arvaa kuinka paljon piristitte mun päivääni
Ihan meinaa itkettää kun pahan oloni takia en jaksa tai saa vaan aikaseksi kirjoitettua tänne.
Voi  teitä, rakkaat.

Mä lähden tänään risteilylle. Pitäkää tekin oikein hauska viikonloppu!

-Tyttö

torstai 13. joulukuuta 2012

I can't do this

"I was left to cry there 
Waitin' outside there 
Grinnin' with a lost stare 
That's when I decided
 Why should I care? 
'Cause you weren't there when I was scared 
I was so alone"

Avril Lavigne - Losing grip 

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kiitos kun liiankin kauan jaksoit mua

Anteeksi, oon niin pahoillani.
En vain ole jaksanut kirjoittaa.
Kuinka jaksaisin, kun en jaksa edes leipää voidella, edes hampaitani pestä.
Mä en tiiä mitä mä teen.
 
Anteeksi.