Jos vaikka nyt aloittaisin, kun en tapaa enää ketään ammattityöntekijää.
Ehkä tästä tulee mun turvapaikka, jonne voin purkaa kaiken.
Luin eilen mun vanhoja postauksia.
Voi luoja, että olen ollut sairas ja syömishäiriön sekä masennuksen kourissa.
Monia tapahtuneita asioita en olisi edes muistanut enää, ellen olisi lukenut niitä täältä.
Olen varmaan ollut niin hirveän väsynyt ja sekaisin.
Pieni kateus iski sitä Tyttöä kohtaan, joka vuuuosia sitten laihdutti lähes 15 kiloa kymmenessä kuukaudessa.
Pystyisinpä nyt taas samaan.
Olen nimittäin hyvin, hyvin itseinhoinen tällä hetkellä.
Tekee mieli perua menot ja juhlat. En tahtoisi, että muut ihmiset näkee mut.
Töissäkin ahdistaa olla kassapuolella töissä, kun työvaatteet on niin epämukavat ja tuntuu että joka suunnasta tursuaa. Asiakkaat tulee sinne mussuttamaan paskaruokaa ja miettivät salaa mielessään, että "Toi työntekijä syö varmaan itsekin joka päivä mäkkärissä, kun on noin lihava".
Tällä hetkellä hyvä jos syön ollenkaan.
A kommentoi pari päivää sitten, että mun pitäisi syödä enemmän.
"Tolla menolla menetät vaan lihakset"'
Tuskinpa hän kuitenkaan mun pään sisäisestä menosta mitään aavistaa.
Hänelle kokkasin herkkumunakkaan aamiaiseksi ja itse söin riisikakkuja.
Jaahas.
Kulautin kurkkuuni juuri haalentuneen kahvin loppulirut.
Menen pesemään hampaat ja sitten täytyy lähteä bussille.
Koulu ja ryhmätyöt kutsuu.
Skippaan sopivasti kouluruuan, ei tarvitse sitten koulukavereille selitellä.
Palaillaan taas.