sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ja aamulla taas, hän on niin kuin muut.

Lueskelin vähän mun vanhoja tekstejä.
Naurettavaa.
Säälittävää.
Kuinkahan monta Huomenna alkaa -lupausta mun blogin kolmeen vuoteen mahtuu?
Liikaa.
Onhan siellä niitä joitain jotka on pitänytkin.

Blogin alussa taisin painaa 58kg.
Laihdutin 55:een kiloon.
Silloin alkoi bulimointi ja ahminta, ja lihoin 69:sään kiloon.
Siitä laihdutin lakkiaisiini 58:saan kiloon,
ja siitä kesällä vielä 55:een kiloon.
Nyt olen lihonnut tuosta taas sinne 69:sään kiloon.
Enkä kyllä näe, että mun paino alkaisi tästä laskea.
Laiska ja saamaton kun olen.
Kuinka hankalaa voikaan olla sen otteen saaminen niskasta?
Vitun hankalaa.
Ahdistaa.
Huomenna pitäis taas liikkua omasta kolosta ihmisten seuraan.
Ei ole mitään päälle pantavaa.
Näytän kaikissa vaatekappaleissa ällöttävältä.

Eikä kukaan tiedä et on onneton, kun ei sieluunsa nää

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ihan kamala olo.
Pää on täynnä itseinhosia ja itsetuhosia ajatuksia.
Ei oo sanoja, tai mitään.











Tää vika kuva, ihan ku suoraan mun päästä revitty lause:
"I see all these pictures of pretty and skinny girls and, to be honest it's killing me cause I'm a fat fucking whale"

torstai 26. maaliskuuta 2015

Haittaako jos avaan ikkunaa? En aijo huutaa. Tuntuu vain, että seinät minut tukehduttaa.

Huomenna olis psyka kolmen viikon tauon jälkeen.
Mutta.. oon äidillä, enkä jaksa liikkua polille täältä asti.
Enkä edes muista monelta se aika on.
Paska homma.
Jää käteen vaan 36e poisjääntimaksu ja paska mieli.
Itepähän olen laiska ja saamaton.

Olo on kamala.
Taidan tehdä hidasta kuolemaa.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Mua ei oo

Olin kaverin kanssa baarissa.
Törmättiin kahteen hyvännäköseen jätkään,
toiselle sanoin sen jopa suoraan.
Mentiin hotelliin jatkoille,
tää jätkä jota kehuin, suuteli mun kaverin kaulaa ja muuta.
Myöhemmin kuulin, että se toinen jätkä oli sanonu baarissa mun kaverille:
"Susta näkee et sulla on kaikki kunnossa, mutta tolla sun kaverilla ei oo kyllä kaikki hyvin"

Mä oon kuvottava,
vääränlainen.
Ei musta ikinä tule mitään.
En ikinä tuu kelpaamaan kellekään.
En edes ittelleni.

Tekohymy naamalle ja taas uuteen päivään.
Missähän vaiheessa mä uuvahdan?

"Voin olla niinkuin muutkin on,
tavallinen ja täysin tuntematon
Oon hyvää seuraa,
mä rikon sen jään,
mut peilistä mä pelkän naamion nään

Ei ne huomaa vaikka tuijottaa,
ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä kasvan pienemmäksi,
katoan sokkeloon
Joskus en jaksa,

suljen silmät ja leikin ettei mua ees oo"

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mut se ei oo mä, vaan mun pimee puoli

Kaipaan niin tätä kroppaa...





Nykyään oon vaan yks iso kasa paskaa.
En jaksan olla enää itteni kans.