keskiviikko 30. joulukuuta 2015

-10kg

Joo, elikkä oon nyt -10kg mitä oon ollut painavimmillani (keväällä 2015).
Googlettelin -10kg before & after -kuvia, ja niissä oikeesti huomas ison eron!
Miks en nää itessäni yhtään mitään eroa?
Ahdistaa.
Täytyy vain laihtua taas lisää.
Oonhan mä 5kg lihavampi kuin mitä olen ollut alimmillani (kesä 2014).

maanantai 28. joulukuuta 2015

Minä painan ehkä kaksi kertaa, sen määrän mitä minun siivet jaksaa kantaa


Välillä kun katson peiliin, näen normaalipainoisen muodokkaan naisen, jonka kroppa on ihan ok.
Se on kuitenkin hyvin harvinaista, yleensä näen vain valtavan läskin, jonka pitäisi laihduttaa 10-15kg ollakseen hyvä ja ok.
Ahdistaa.
Nään mun sairaanhoitajan kanssa seraavan kerran tammikuun puolessavälissä.
Taas pitäisi pitää ruokapäiväkirjaa, pyrkiä oksentamaan vähemmän ja pyrkiä täsmäsyömiseen.
Tähän mennessä en ole onnistunut muussa, kuin syömisten ylöskirjaamisessa.
Olo on vain läski ja epäonnistunut.

Miten teidän joulu meni?

perjantai 18. joulukuuta 2015

There's a shadow hanging over me

Mitä helvettiä sitä oikein kuvittelee.
Että on täysin haavoittumaton, kamalassa kännissäkin.
Ihmiset käyttää hyväkseen.
Sit pelätäänkin raskautta ja muuta mukavaa.
Ja kärsitään ahdistus- ja oksetuskohtauksista.
Peloista.
Itseinhosta.
Unettomuudesta.
Piinaavista fläsäreistä, jotka saavat askelluksen loppumaan, hengityksen pysähtymään, sydämen hakkaamaan, naaman menemään kuvotusirvistykseen.
Siis oikeasti valehtelematta, saatan kesken reippaan kävelyn huomaamattani pysähtyä, irvistää ja pudistaa päätä.
Aivan kuin ravistellakseni kamalan olon ja muiston pois.
Siinä kumminkaan onnistumatta.
En toivo tällaista oloa kenellekään.

"En kiinnosta sua muuten, kuin mitä multa saat.
Tee mitä ikinä haluat mulle, ihan rauhassa, kunhan et sitten koskaan luule, että haluan sua"
laulaja laulaa.
Kyyneleet kihoavat silmiin ja polvet tuntuvat pettävän alta.
Tuntuu, että oksennan pian.
Säntään keikkapaikan vessaan, suljen oven ja annan itkun tulla.
Koko keho tärisee.
"Jos ahdistukseen voi kuolla, kuolen nyt", ajattelen.
En ole ikinä ennen kokenut samanlaista ahdistuksen ja tunteiden ryöppyä.
Kappaleen loputtua kerään itseni ja palaan kaverin viereen.
Hymyilen, tekohymyä.
Palaan taas kuoreni taakse piiloon.

Pitäkää oikeasti itsestänne huolta ja sanokaa aina "Ei" jos vähääkään siltä tuntuu.
Minäkin yritän.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Näetkö sen tuhkan, jonka lasken omaan hautaani

Mussa on läskiä joka puolella.
Käsivarsissa,
reisissä,
vatsassa,
selässä,
naamassa,
jopa sormissa.



Helvetin läskipaska, laihdu!
Oon ollut niin paljon laihempikin.
En voi olla onnellinen tällaisena.
Kuvottaa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Hakkaan päätä seinään taas liian kovaa

Ahmin ja oksensin tänään.
Taas.
Iltapaino silti -400g aamusta.
Naurahdin äsken vaa'alla hämmennyksestä.
Tyytyväisyydestä.
Paino -9kg painavimmasta,
mutta...
+6kg kevyimmästä.

En nää mitään eroa.
Sama läski ja ällöttävä.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Haluan sen joka osaa mua selittää

Tapasin viime viikolla psykani kanssa syömishäiriöihin perehtyneen sairaanhoitajan.
Hän on siis ollut syömishäiriöpoliklinikalla töissä, yksityisellä syömishäiriöiden kanssa töissä ja nyt sit vaan täällä Malmilla.
Vitsit, mulla jäi siitä tapaamisesta niin hyvä fiilis!
Tuli olo, että joku kerrankin ymmärtää ja kun mun oli vaikea puhua, niin hän osas kysyä just oikeita kysymyksiä.
Jes.
Nyt nään häntä pari kertaa ainakin kahdestaa, tällä viikolla keskiviikkona.
Viimeksi sain tehtäväksi pitää ruokapäiväkirjaa.
Vähän järkytyin.
Oon oksentanut nyt kuuden päivän aikana 9 kertaa.
What.
Pikkasenko elän valheessa kun uskottelen itelleni että "oksennan ehkä kerran tai kaks viikossa".
Yeah right.
Toki viikot eroo toisistaa , mutta silti...
Onneks paino mässäilystä ja alkoholista huolimatta laskusuunnassa.
Eilen olin hammasläkärissä eikä lääkäri ainakaan sanonut mitään mun hampaiden kunnosta, paitsi pari reikää.
Huh.