Mut en mä digaa kummituksii, siks mua kai jahdataan

Oksenteluksihan se meni tämäkin päivä.
Sydän muljahtelee. Ahdistaa ja pelottaa.

Ärsyttää mun aivojen ajattelutapa:

"No, söit tän yhen leivän niin mitäs muuta nyt sit söisit koska oksennat anyway?"

Vittu.

Syön, oksennan kaiken parissa minuutissa, jonka jälkeen tuijotan itteäni kylppärin peilistä.

Hyi.

Sitten iskee se kammottava tyhjä, turta olo.
Pian huomaankin syöväni lisää tunteakseni jotain (mielihyvää?), jonka jälkeen oksennan taas.
Kierre valmis, tadaa.

Huomenna en syö, enkä varmaan ylihuomennakaan.