176.

Hetken kun jo luulin, että olen löytänyt itsekurin, mokasin.

Torstaina yön pimeydessä ahmin suklaata ja sipsejä ja oksensin mun huoneessa.

Koko muu talo nukkui, ja mä tein ittelleni pahaa.

Lopetin siinä vaiheessa, kun kurkusta ja rystysistä tuli verta.

Olin viikonloppuna myös Heurekassa.

Siellä oli Heureka tulee hulluksi -näyttely.

Siellä näyttelyn osastolla oli Minäkuva-peili.

Tuli teksti: "Näet itsesi suurempana kuin olet".

No, yllätys.

Olin kyllä iloinen siitä.

Myöhemmin väänsin sen peilin nupin kaikista pienimmälle.

Näytin niin uskomattoman laihalta.

Sitten painoin nappulaa uudestaan, ja peili näytti kuvan taas normaalina.

Jouduin pidättelemään itkua.

Olin viikonloppuna myös ryyppäämässä ja syömiset meni vähän plörinäksi.

Alotetaan huomenna äidin kanssa 1.1.2014 asti kestävä herkkulakko.

Kaikki alkoi siitä, kun äiti sanoi että on huomannut mun laihtuneen. (?!)

Totesi että hänenkin pitäisi laihduttaa, jolloin ehdotin herkkulakkoa.

Lähti innolla mukaan.

Jes.

Eilen olin K:n ja P:n kanssa kahvilla.

Ne koitti tarjota syötävää, mutta kerroin että oon menossa myöhemmin syömään.

Kaikki meni ihan hyvin ja meillä oli ihan mukavaa.

Sitten tuli puheeksi pikkujoulut joista jo vähän mainitsinkin.

Molemmat jankutti, että mun pitäis kertoa miks en oo tulossa.

Varmaan tunnin vitkuttelun jälkeen sanoin, että en vaan koe ansaitsevani mitään kivaa. En kyllä maininnut pikkijoulujen tavoitepainosta mitään.

Sitten K sanoi jotain, mihin vastasin "Ihan kuin mä en muka yrittäis".
Sydän alko hakkaamaan.
Kaikki tuntui epätodelliselta.

Sitten tulikin itku.

P koetti halata, mutta mä työnsin sen pois ja sanoin että en tahdo haleja.

Ihan sekunneissa kokosin itteni ja pyyhin kyyneleet.

Loppuaika menikin siinä että mä tuijotin syliini ja näpräsin korua.

P ja enimmäkseen K koetti selittää kuinka olen ihana ja tahtoo että tulen.

Plaa plaa.

Hyväähän ne tarkoitti, mutta silti.

Lisäksi jäi hämäämään kun jankuttamisvaiheessa K sanoi:

"Niin ja jos et tuu siks että et tahdo syödä, niin otat vaikka jonkun alkupalan tai sit et syö mitään. Ei sun oo pakko jos et tahdo"

Mitä ihmettä?

En mä ole K:lle puhunut mitään mun syömisjutuista..

 

Ainiin, ens viikon tiistaina alkaa Samassa sopassa -ryhmä.

Jännittää.

Entä jos muut on ihmisiä jotka syö tyyliin omenan päivässä?

Jos kertoisin, että ahmin ja oksennan, saisin varmasti kuvoksuvia katseita.

Tai entä jos muut on todella laihoja?

Ne kauhistelis kuinka oon voinut päästänyt ittenä näin isoksi, ja että oon läski.

En tahdo mennä, mutta en kuulema saa enää perua.

Auttakaa?