sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Mä olen aina paikalla, mutta läsnä en. Se hymytön ja kai vaan niin kiittämätön

Tää olo tappaa mut. Syö mua sisältä. Kohta musta ei oo muuta jäljellä kuin kuoret. Mä vaan kuihdun hiljalleen pois.

Mä en oikeesti kestä. Tää olo vaan on ja pysyy ja pahenee koko ajan. Niin, enkä mä pysty tehdä tälle mitään. En yhtään mitään. Paitsi itkeä. Eikä sekään aika auta, ja oon vaan niin hemmetin kyllästyny itkemiseen. Se tuntuu vaan niin turhalta ja liian raskaalta.


Millon musta tulikin näin laiskapaska ja saamaton? Oon käyny viimeks suihkussa keskiviikkona, en jaksa aina pestä hampaita tai meikkejä, tänään en jaksanu leikata ja voidella leipää (ehkä ihan hyvä vaan, onpahan päivän kaloreista pois). Läksytkin tekemättä. Enkä ees saa tänne blogiin kirjotettua mitään fiksua tai pitkää postausta. Aina vaan pari riviä turhaa valitusta. Inhoon mua ja tätä oloa.


Ajattelin muuten että jos teillä lukijoilla (niin liittyneillä, kuin anonyymeilläkin) olis kysymyksiä tarpeeks, niin voisin tehä jonkun kysymyspostauksen? Saattaa olla ihan mun omaa toiveajattelua, mut olis vaan kiva kirjotella tänne jotain ihan järkevääkin eikä aina vaan tällasta turhaa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa teille, rakkaat 5 lukijaa!

10 kommenttia:

  1. Ööööö kauhee ku siitä on muka hirveesti aikaa vaikkei vuottakaan ja silti en meinaa muista...O: Mut kävin eka koulupsykologilla ni se sit soitti. Kaikki tuli ihan yllätyksenä, ei porukat tienny et mulla on minkäänlaisia ongelmia ni se viiltely tuli siinä samassa sitte. Lähinnä äiti oli että "mikset oo kertonu" ja silleen.. en oikeen muista. Ainiin oishan se halunnu nähdä ne arvet, mutta en suostunu näyttää.

    Paljon voimia sulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa joo, kiitti :) Itellä vaa sellane tilanne et käyn polilla ja oon vaan miettiny et vaikuttaiskohan se niitten ajattelu tapaan tai mun "diagnoosiin" jos ne siellä tietäis mun viiltelystä ja muusta. En sit tiiä.. mutta kun en tahdo sanoo siellä polilla siitä, koska siitä tulis sit kans soitto kotiin..

      Kiitos, samoin <3

      Poista
  2. mikä on ollut sun elämän onnellisin hetki ?
    anteeks ku en keksi muuta.

    paljon voimia sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Odottelen toiveikkaana jos tulis muitakin kysymyksiä.. mut jos ei tuu niin vastaan ihan vaan tähän!

      Poista
  3. minä se olen, kiitti :)!
    ja et sä mikää laiskapaska oo! kuuluu sairauteen tollane :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun ei mulla oo mitään sairautta. Tai on mulla masennuksen oireita mut ei virallista diagnoosia.. ja sitten jos diagnosoitas niin ihmiset vaan ajattelee että se on mun joku tekosyy olla laiska tai jotai :/

      Kiitos kommentista <3

      Poista
  4. saitko sen kutsun ? vai laitoinko sen väärään sähköpostiin ?

    VastaaPoista