Ei huolta, ei pimeää. Maan paine uupuu ja häviää

En jaksa. Mua väsyttää, En pysty keskittyy mihinkään. Päässä surraa miljoona asiaa. "Vitun läski" "Sulla ja muilla ois parempi ku olisit kuollu" "Ei susta oo ikinä mihinkään" "Et sä kellekään kelpaa" En saa ääniä mun päässä vaikenemaan. Mitä pitäis tehdä? Voisin lakata olemasta. Haluun lakata olemasta.

Mä oon tavallaan nyt jo päättäny että laitan illalla P:lle viestiä. Miks ihmeessä osa musta ajattelee että on ihan ok jos viestitän sille. Ärsyttävää, koska ei se oo ok. Koitan kyllä taistella sitä viestittämistä vastaan, koska oon nyt ollu jo 10 päivää ilman että oon itkeny sille. En kyllä tiedä onko mun vaan ihan pakko laittaa sille viestiä.. koska en ehkä jaksa tätä oloa mikä kasvaa vaan koko ajan. Tälläkin hetkellä mä ajattelen vaan itteni satuttamista. Ansaitsen kipua. Oon niin laiska, lihava, huono ihminen, arvoton.

 Mua stressaa. Ens viikolla alkaa koeviikko. Tunneilla mun keskittyminen on ollu melkeenpä täys nolla, eli en tiedä miten pääsen kokeista läpi. Kokeisiin lukeminenkin on tosi hankalaa. Historian koealue on 140 sivua. Siis  mooonta sivua täyttä paskaa mikä ei kiinnosta mua. En pysty siis keskittymään eikä mua kiinnosta, niin koeta siinä sitten jotenkin saada luetuksi silleen että jotain jäisi päähänkin. Fuck this fucking shit.