Kaikki alko vaan jossain siin vaiheessa kun suljin kokeen ja mun olo paheni jotenki iha sekunneissa. Istuin vaan mun sängyllä polvet sylissä ja raavin mun pohjetta, purin polvea, itkin ihan hulluna ja koitin jotenkin hengittää. Sit P kai vastaskin jo mun viestiin, mut en halunnu lukee sitä koska mua inhotti niin paljon se et olin sortunu ja laittanu sille viestiä. Seuraavaks mä huomaankin et istun mun sängyllä tuijottaen mun nilkkaa. Nilkka, sormet, veitsi ja lakanat veressä. Apua sitä veren määrää taas... No siinä mä sit hetken vaan olin. Itkin. Luulin etten saa henkeä ja kädet vaan täris. Vähän ajan päästä aavistuksen rauhotuin, siivosin, sidoin mun jalan ja hautauduin peiton alle. Mulle tuli yht'äkkiä vaan ihan sairaan kylmä ja alko huimaa. Sit uskalsin jo kattoo P:n viestin ja vastasin sille ja sit siinä muutamia viestejä lähettelin sen kaa (just, ja mun kun piti olla puhumatta sille). Mul tuli siinä viel sellasia ihme itkupyrähdyksiä muutama, mut sit jossai vaiheessa kun P:kin alko jo nukkuu niin mulla oli tosi levollinen olo. Tai en mä ollu ilonen, mut en enää hirveen ahdistunukaan. Tuli sellanen tyhjä ja turta olo ja tuijotin vaan seinään. "Entä jos mä jään tällaseks? Entä jos tää ei muutu tästä yhtään parempaan suuntaan? "-ajatukset liikku mun päässä, mut kuten yleensä niin nyt en hermostunu niistä. En ees huomannu mun kivusta tykyttävää jalkaa tai kyyneliä mitkä valu poskia pitkin. Mä vaan makasin siinä tuntematta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti