Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa"

"Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa"

Mä en tiedä kuinka mä jaksan tätä kaikkea. Tätä elämää. Tuntuu että joku imee musta koko ajan energiaa. Onko se mun oma asenne? Tää kurja maailma? Mikä? En tiedä, en oikeasti tiedä.

Pitäiskö mun vaan jaksaa täällä, ja lohduttautua aina sillä ajatuksella että voin lähteä täältä sillon kun haluan? En usko että voisin oikeasti, koska en varmaan pystyisi olla niin itsekäs ja myöntää ittelleni mun heikkoutta. Voinhan mä kuitenkin aina lohduttaa itteeni ajattelemalla niin... vai voinko? Onko jo pelkkä itsemurhan ajattelu kiellettyä? Entä sen sanan kirjoittaminen tänne blogiin?

Oon miettiny erilaisia itsemurhatapoja. En siis että mitään niistä toteuttaisin, mutta kuitenkin..

Hyppäämällä jostain korkealta: Saattais olla hieno kokemus. Siinä sais hetken lentää. Siinä kyllä tosiaan saattais kesken tippumisen alkaa kaduttamaan, joten sitä ei vois tehdä ennen kuin on oikeasti aaivan täysin varma että ei halua enää olla täällä. Sitä paitsi lentämisen tunteen voi kokea vaikka benji- tai laskuvarjohyppäämällä. Jompaa kumpaa haluan kyllä elämäni aikana kokeilla!

Hukuttautumalla: Ehdoton ei, paitsi houkuttaisi se euforia mikä tulee ymmärtääkseni juuri ennen tajun lähtemistä.

Ampumalla: En usko että mä kykenisin koskaan painamaan sitä liipasinta. Muuten olis kyllä tosi nopea kuolema. Tosin tämä pitäisi varmaan suorittaa jossain metsässä, ettei mun aivonpalaset jäis johkin mun huoneeseen ylläriksi vanhemmille. Sitäpaitsi; mistä ikinä saisin aseen?

Hirttäytymällä: Ehkä ok, jos rojahtaisin niin korkealta että niskat menee poikki ja henki lähtee samantien. Muuten ei missään nimessa koska en haluis jäädä köyden jatkeeksi sätkimään ja panikoimaan.

Yliannostuksella: Luulen että olisi hyvä keino, pitäisi kyllä vaan vetää tarpeeksi nappeja naamaan, koska sehän vasta vituttavaa olisikin jos söisi liian vähän eikä tappavaa yliannostusta syntyisikään. Oon kuullut että tämäkin keino on usein hieman tuskallinen? Kai riippuu että mitä lääkkeitä vetää.

Äh, nyt en jaksa enempää ajatella. Alkaa ahdistaa.

Tänään alko kesätyöt. Yksi päivä takana, vielä yhdeksän jäljellä. Kuinka mä jaksan? Tai entä jos en jaksa?