maanantai 7. toukokuuta 2012

It's not a cry that you hear at night





Itkettää. Tahdon olla onnellinen. En enää edes muista miltä se tuntuu.

Mistä teitä lukijoita oikein tupsahtelee? Uudet lukijat, tervetuloa

4 kommenttia:

  1. sull on aivan ihana ulkoasu täs blogis!:) mua rupee ittee itkettämään tää sun blogi.. itellä ei oo noin paljoa ongelmia mutt kyll niit riittää..
    kokeilisit purkaa vihaasi nyrkkeilyyn tai piirtämiseen?:)
    kuolema on pakotie, eli luovuttamista.. tiedän ett oot vahva ja iloinen kunhan asiat helpottaa..
    jaksamisia<3 , sry, oon huono lohuttaa ja antaa neuvoja mut kuitenki:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai? :O Oon tähän mennessä kuullu vaan haukkuja tästä ulkoasusta? Mutta siis kiitos!
      Kyllä on erilaisi vihan ja olon purkamisia kokeiltu, mutta tuntuu että mikään ei vaan korvaa viiltelyä. Mä lupaan, että joku päivä joskus mä oon vielä ilonen ja vahvempi, mutta en vaan tiedä että millon. Viiden, kymmenen, viitentoista vuoden päästä?
      Etkä oo huono lohduttaja tai mitään! Oikeesti ykskin kommentti tekee mun päivästä aina hitusen paremman :)

      Poista
  2. Vaikka mun blogista saa ehkä kuvan, että oon onnellinen ja ilonen, niin asia on vähän niin ja näin.
    Oon nimittäin tässä monena päivänä miettiny, että mäkään en ees muista millasta on olla huoleton ja miettimättä millon tulee taas paha olo. Mulla nimittäin vähän heittelee.

    Koitaha pärjäillä!<3 Kevätki on, ulkona on paljon nätimpää :)

    VastaaPoista