--------------
56 kiloa läskiä, ihanaa. Tiedän, oon ällöttävä, oksettava, läski ja vaikka mitä muuta. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta hyi vittu saatana toi kuva. Tekis mieli heti lähteä oksentamaan ja lenkille tai jotain, mutta kun ei, mä en vaan välitä enkä jaksa. Laiska minä.
Pyysin tänää M:ää tulee käymään meillä. Poltin äskön röökin ulkoportailla ja kuuntelin kuinka skootteireita ja mopoja meni meijän talon ohi. Mä niiin odotin ja toivoin, että joku niistä olis ollut M ja meijän talon kohalla sen skootteri olis hidastanut ja se olis kaartanu pihaan. Kaikki ajoneuvot meni ohi. Poltin toisen. Edelleenkään kukaan ei hidastanu, vaan kaikki ajo ohi. Odotus ja toivominen oli siis turhaa. Mulla on niin paska ja outo olo, että en pystyis olla yksin. Pakko se kuitenkin on.
En kestä.
Itkettää
Mitä mun pitäis tehdä?
Satuttaa itteeni?
"Eikä ketään ole nostamassa nyt kun lattialle vajoan"
Happoradio - Sahattu oksa. poltettu silta
Mun mielestä sul on hyvä kroppa!
VastaaPoistaVoih, pystyinpä itsekin ajattelemaan noin..
PoistaSä et oo mikään läski, et todellakaan!!! Sulla on oikeesti kiintee kroppa, ei mikään läski!! Kumpa näkisit ittes realistisesti:(( Mut sä et oikeesti oo läskii nähnykään!!!
VastaaPoistaJa haleja♥
Kuule,oon suaki lihavempi. Turhaan haukut itteesi läskiksi,koska et ole. Vaikka muut sanoisi mitä,et ole lihava! Usko meitä lukijoitasi,olet varmasti ihana tyttö ♥
VastaaPoista<3 itse olet ihana
PoistaSulla on hyvä kroppa, et ole todellakaan lihava. Tiedän, ettei tätä saa sun päähän taottua mitenkään jos et ole valmis siihen, mutta sun pitää kuunnella meitä. Me nähdään sun kroppa realistisesti, itse näkee vain ne huonot osat ja näkee kaiken moninkertasena peilistä. Mut sä et sais laihduttaa. Sun pitää tajuta se nyt, eikä vasta kun on liian myöhäistä. Sä tulet katumaan sitä, jos heittäydyt syömishäiriön vietäväksi: mieti mitä kaikkea sulta voi jäädä kokematta pelkästään sen takia, entä mitä voit menettää? Liian paljon huonoa verrattuna hyvään. Siinä ei ole nimittäin MITÄÄN hyvää. Puhun nyt osin oman kokemuksen kautta; vaikken ole ikinä syömishäiriötä sairastanutkaan, niin olen nyt paljon onnellisempi kun en tarkkaile syömisiäni ja lenkkeile hulluna. Olen onnellinen, etten päästänyt itteäni siihen tilaan, vaikka itseinhoa onkin vielä jäljellä rutkasti. Kokemusta mulle tuotti myös hyvän ystäväni syömishäiriö ja masennus, joita sain seurata todella läheltä (yhäkin, vaikka asuu kaukana nykyään). Se ei ole mitään kauhean mielekästä, oikeastaan joo se oli ihan hirveetä. Taistele äläkä ainakaan ajattele, että jos inhoat itseäsi, ainoa ratkaisu on syömishäiriö. Se ei ole mikään ratkaisu, vaan sairaus. Enkä nyt tällä tekstillä vähättele sua tai mitään, sillä en edes tunne sua. Eksyin sun blogiin sattuman kautta enkä lukenutkaan sen enempää kun näin heti tän postauksen. Halusin vaan yrittää auttaa ja puhua, tiiä sitten kuinka se toimi. Voimia sulle, toivon että parannut!
VastaaPoistaMenin sanattomaks. Kiitos ihan hirmusesti viestistäsi! Pisti kyllä aattelemaan..
PoistaKiitos <3