torstai 17. toukokuuta 2012

Mistä tässä selviydytään, mikä on mennyt vikaan

Mua oksettaa. Ei sen takia että mulla olis krapula, vaan sen takia että krapulassa tulee aina syötyä ihan hulluna. Aamulla söin kaks tuhtia leipää (päällä ihan kaikkea) ja sitten olin päivällä naapurin rippijuhlissa missä en tietenkään kehdannu olla syömättä. Uah, paisun. Hame puristaa. Vatsa pömpöttää. En kestä.


Eilen oli poli. Valehtelin että en oo viikon aikana tehny ittelleni mitään. Voi hemmetti, hyvä mun on koettaa saada apua jos vaan valehtelen. Lisäks se ei tiedä mun syömisahdistusoksentelusyömättömyys-hommeleista. Ehkä ihan hyvä vaan. Se kattois mua varmaan silleen "Hyi mikä läski. Syystäkin koettaa laihduttaa". Psyka puhu myös jostain lääkekontrolli jutusta, tai että juttelisin vaan hetken lääkärin kanssa ja puhuttais että täytyykö annosta nostaa tai lääkettä vaihtaa. Hmh. Entä jos tähän ei tehoo mitkään pillerit? Mun olo on joka päivä tosi alakulonen, enkä vaan usko että lääkkeet vois auttaa mua. Ehkä kyse on vaan jostain henkisestä, eikä mistään fyysisestä aivojen viasta. Musta tuntuu että oon tällanen koko sen ajan minkä jaksan enää olla täällä. Tää on niin normaalia, että muutos jopa pelottaa. En enää osaa olla onnellinen.


Nii ja eilen olin siis kans juomassa puistossa ja yhellä koululla. Loppuillasta olin sitten hyvässä humalassa, ja loppujen lopuksi huomasin kertoneeni hyvälle kaverilleni, joka olkoon nyt vaikka M, että viiltelen. Mitä ihmettä? Muistan selittäneeni kuinka en voi puhua kenellekään. M sano että "No puhu P:lle?" Itkin vaan lisää ja sanoin että en mä voi sitä joka päivä häiritä.. mut niinhän se menee. Joka päivä on niin helvetin paska olo että tekis mieli jollekin puhua, mut en mä oikeesti vaan voi P:tä joka päivä häiritä, vaikka M väittikin että kyllä voin. En edes muista keskustelusta puoliakaan, mutta siinä me sit halattiin pitkään, se silitti mun selkää, mä itkin ja hoin että en vaan jaksa tätä. Loppuillan olinki sitten ihan maassa, silmät mustana ja koko ajan rööki huulessa kun vitutti kaikki ja juotavatkin oli jo loppunu. Aamulla oli sitten pieni morkkis. Nyt mulle tuli eilisen illan jälkeen vaan tosi sellanen huomionhakunen teinikänni-fiilis. Jeah, hyvä minä.


Pitäiskö laittaa P:lle viestiä?
Ei.
En saa.
En voi.
Täytyy pärjätä yksin.

 
Mut entä kun mä en vaan jaksa tätä enää?

9 kommenttia:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=V8ar3p8evjA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oon ton videon jo nähnytkin joskus. Mutta en ymmärrä miksi sen linkkasit? En mä ole anorektikko?

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Voih, sulla ei oo helppoa :/
    Mutta kannustan puhumaan! Jos se on sun ystävä, kyllä se kuuntelee vaikka maailman loppuun asti.
    Tämä pitäisi mun itsellenikin sanoa, sillä vähän samaa ongelmaa.. Tiedän kyllä tunteen, kun ei viitsis häiritä koko ajan. Mutta joskus pitäs ihan vaan ittensä takia häiritä.

    Pärjäile<3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pitäis jotenki itsekkäästi koettaa ajatella välillä vaan itteään mutta mutta..

      Kiitos <3

      Poista
  3. Voi hitdi :( mut varmasti mennään <3 sun profiilis lukee et oot 17. Vai ootko täyttäny jo 18 :) ) millon kävis? <3 elä satuta ittees :( oot tärkee muista se !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee vast syksyllä täytän mut mulla on kaverin paperit joilla oon käyny baarissa ja ostellu kaupasta just röökii ja juotavaa, aina menny läpi :')
      Jep, koetan muistaa.. Sekä samoin, älä säkään satuta itteäs <3

      Poista
  4. mutta mennään hei tässä jookos? :) olet kaunis ja laiha,. älöä höpsi muuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, todellakin mennään! hmh, kiitos... <3

      Poista