tiistai 29. toukokuuta 2012

Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan


Voiko itteään vihata näin paljon? Tää viha ja alakulosuus vaan syö mua sisältä päin, nakertaa niin pitkään kunnes musta ei oo mitään enää jäljellä. Kuinka ihana ajatus, että mua ei enää olis.
Oon pahoillani kun en saa taas mitään kirjotettua, oikeesti olen.
Toivon että joku teistä ymmärtäis kuinka paljon mulla nyt vaan on ajateltavaa, ja että en oo sen takia vaan kyvenny nyt tänne kirjottamaan. Tänään oon ollu polilla aamulla, sit söin yhen ruisleivän, nukuin kotona ja jaksoin kävästä jopa ratsastamassakin. Meni kyllä hermot siihen hommaan taas


Mulla on nyt ihan kamala olo. Tuntuu et mikään tai ketään ei saa tätä pois. Ei nyt eikä ikinä. Pitäis jotenkin vaan hengittää, pestä naama ja mennä nukkumaan, mutta kun mä en kykene edes siihen. Laiska? Heikko?  Tyhmä? Ehkä kaikkia noita.
Pitäis nyt vaan koettaa jaksaa tää viikko ja kaikki kokeet. Kesäloma alkaa lauantaina, kuinka se voi tuntua niin kaukaselta? Onneks perjantaina pääsen taas keikalle ja nään iihania ihmisiä. Saan taas yhden päivän olla onnellinen. Sen jälkeen jaksan taas hetken paremmin, ja on joku asia mitä muistella hymy kasvoilla.


Toi 30 lukijaa tuli tänään täyteen. Pitäis joku päivä siis tehdä se jonkinlainen erikoispostaus. On ehdotettu ainakin "päiväni kuvina"-postausta, mutta vielä otan mielelläni ehdotuksia vastaan :)

Uskomatonta että teitä on jo 30
Ootte ihania ♥

EDIT: J, kun luet tän niin tahdon vaan että tiedät että oot hirmu tärkeä mulle. Vaikka en ookaan tullu maininneeks sua täällä blogissa, niin se ei tarkota sitä että en arvostais sun tukea ja kuuntelua, ja kaikkea mitä oot tehny. Kaikki mitä osaan nyt sanoa: rakastan sua, ystäväni 

3 kommenttia:

  1. Kyllä mä ainakin ymmärrän!! Ja muista että sä kirjotat tätä itteäs varten, älä tuu väkisin kirjottamaan jos ei oo sellanen olo et jaksat!♥

    Ja oikeesti tä loppuu vielä joskus, ihan varmasti, tä ei oo lopullista! Ja elämä on oikeesti taistelemisen arvoinen asia! Me eletään vain kerran, kuinka kliseiseltä se nyt kuulostaakaan! Ei kannata luovuttaa, vaikka kuinka vaikealta tuntuisikin, se ei ole lopullista, elämä voittaa joku päiä vielä!♥

    Ja toi keikka on tosi tarpeellinen sulle, sä tarviit kaikki hyvät hetket, sä ansaitset ne!♥
    Ja yritä palata aina niihin kun kaikki tuntuu niin hirveältä ja toivottomalta, muista että hyviäkin hetkiä on, ja ne muuttuu vielä muuksi kuin hetkiksi, sulla tulee olemaan hyviä hetkiä enemmän ja enemmän joskus! keep fighting!♥

    Ja toi päivä kuvina ois tosi kiva postaus:) Ja jos joskus tulee inspiraatio niin ois kiva lukea vaikka ajasta ennenkuin sulla alkoi olemaan ongelmia, tai sitten vaikka eräänlainen sairaskertomus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huii, kiitos pitkästä kommentista. Oon sanaton.
      Lupaan sulle, että koetan jaksaa yrittää ja tsempata vaikka vaikeelta usein tuntuukin. Keikasta lupaan myös ottaa kaiken ilon irti!

      Olet ihana, kiitos <3

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista