sunnuntai 22. joulukuuta 2013

191. Happy

Aamupaino 59,3kg
Wou.
Ei ole sanoja.
-10,2kg kesästä!
Maanantai iltaan mennessä 58,9kg?
Silloin voisin oikeasti  nauttia joulusta.

7 kommenttia:

  1. Hei, löysin blogisi ihan sattumalta kun googletin itsemurhasta. Toivon, että saat apua, koska syömishäiriön kanssa eläminen ei ole mitään elämää. Se on hidas itsemurha. Tiedän, että syömishäiriö on niin paljon muutakin kuin paino. No kerron tässä hieman omasta elämästäni.

    Minun isäni ampui itsensä tämän viikon maanantaina. Syytä ei tiedetä, mutta isäni oli kyllä maanisuuteen taipuvainen ihminen. Jos isä olis soittanu mulle, niin mulla olis ollu sille miljoona syytä, että miks se ei tappais itteensä. Isä soitti mulle n. 2 viikkoa ennen kuolemaansa. Nyt kun ajattelee, niin sen äänessä kuului jokin anteeksipyytävä sävy. Se sano mulle vaan lopuksi, että nähään sitten. En vaan jotenki ymmärtäny sitä, koska ei se koskaan sanonu noin. Isä oli pohjimmiltaan hyvin herkkä ihminen ja mietti paljon, että mitä muut siitä ajatteli. Se halus miellyttää. Tunnistan itestäni samoja piirteitä.

    Mulla on hirveesti hyviä muistoja isästä. Se aina loppujen lopuks halus mulle hyvää. Aina se anto rahaa, vaikka sanoin ettei tartte. Halus aina, että mulla oli kaikki hyvin. Teki töitäki nii paljo, että pystys turvaamaan meijän elämän. Mutta kuka turvas isän? Se rakasti äitiä ihan mielettömästi, vaikka näin et meillä tapeltiin ja huudettiin, niin isä jaksas aina pussata äitiä. Muistan ku joku kaveri sano, että ei oo varmaan ikinä nähny et sen vanhemmat pussaa toisiaan. Viimesen kerran ku isä oli lähteny tosta ovesta, niin se oli ottanu äitiä hartioista kiinni ja sanonu et se rakastaa sitä.

    Tää on mulle vieläki tosi iso järkytys ja on vaikea tajuta, että isää ei oikeesti enää oo täällä. Toivon, että se saa olla nyt jossakin paremmassa paikassa ja toivon, että sillä ei oo tuskaa.

    Mutta nii moni ihminen on muistanu meitä, että isä ei varmaan ymmärtäny et sillä oli oikeesti paljo ihmisiä ketkä siitä välitti.

    Joten muista, että jos sä jossaki vaiheessa itsemurhaa harkitset, nii moni ihminen jää sua kaipaamaan ja kärsii siitä lopun ikäänsä. Itsemurha ei ole ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wou. Ensinnäkin, voimia ihan hirveästi sulle! Toiseksi, en harkitse itsemurhaa. En väitä, etteikö se huonoina hetkinä kävisi mielessä, mutta tiedän itse miltä tuntuu kun läheinen edes yrittää tappaa itsensä, siinä onnistumatta.

      Voimia sulle ihan tosi paljon. Oot rohkea kun kirjotit. Sun isäs oli varmasti hieno mies, joka vaan jostain suusta päätyi umpikujaan..

      Poista
  2. Onnittelut... mutta mieti kuitenkin että haluutko sun onnelisuuden ja hyvän olon olevan kiinni painon tippumisesta ja syömisestä. En halua mitään tekopyhäillä kun en itekkään vielä oo selvillä vesillä mutta toivottavasti pärjäät ton kaiken kanssa etkä anna sen pilata sun elämää. Kaikki ei kuitenkaa pyöri painon ympärillä vaikka tiiän että välillä se tuntuu siltä. : /

    VastaaPoista
  3. Onnea, tiesin et sä pystyt tähän! Ihan mahtava saavutus :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nesteitä varmasti suurin osa, mutta pikkuhiljaa... :) Ja 58.9kg olis se lopullinen (tän vuoden puolella).

      Poista
  4. Toivottavasti pystyisit olemaan edes joulun miettimättä painoa ja syömistä.. ja saisit apua tohon. jaksamisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kyllä mä nyt jo saan apua, ainakin kind of. :)

      Poista