187.

Onnistunut päivä!

Eilen kaloreita 400, tänään 300.

Dieetin mukaan siis!

Huomenna taas 400kcal, mä pystyn tähän.

Pystynhän?

Uskotteko te muhun?

Vähän epäilen, oon pettäny teidät niin monta kertaa...

Iltapaino oli 60,4kg.
Hemmetti.
Tunsin jo, kuinka ahdistus takertui kurkkuuni kiinni,
kuinka jokin paha kuiski korvaani rumia haukkumasanoja,
kuinka kyyneleet kihosivat silmiini.
Onneksi ryhdistäydyin pian.
Pakotin itseni ajattelemaan, että pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Lisäksi ajattelin, että vaikka paino ei alkanut vitosella, olisi se voinut olla paljon enemmänkin kuin 60,4kg.
Pitää olla tyytyväinen tällä hetkellä tuohon.
Tämän illan aikana en saa sitä pienemmäksi vaikka tekisin mitä.
Pitää vain koettaa ajatella kannustavasti ja noudattaa dieettiä.
Kyllä tämä tästä.
Vai mitä?

Psykan sanat eilen:
"Tolla menolla sä vedät ittes piippuun. Oon huolestunut"
 Jos rehehellisiä ollaan, niin niin olen mäkin.
Viikot koulussa, viikonloput töissä, ja siihen päälle kaikki koulutyöt, ylppäreihin lukemiset, paino- ja syömishuolet...
Itken iltaisin ja kaikki töihin menomatkat ja töistä paluumatkat.
Oon ihan poikki.
Kauan mä jaksan, ennen kuin romahdan tyystin?

"Oon mannu lattialla
miettinyt miten täällä selvitään
Oon huutanut keuhkot pihalle,
on tuntunut ettei pysty hengittää"
Cheek - Niille joil on paha olla
(hyi, Cheek)