Lihava lihava lihava.
Kalorit meni tänään yli viidensadan.
Ei paljoa, mutta meni kuitenkin.
Hemmetti.
Hemmetti.
En edes käynyt tänään lenkillä eikä koulussakaan ollut liikuntaa.
En uskalla käydä vaa'alla, vaikka houkutus olisi suuri.
Elättelen toivoa että olisin jo rikkonut kuudenkympin rajan...
mutta juuri sen takia en uskalla vaa'alle.
En tahdo tuntea sitä musertavaa epäonnistumisen tunnetta.
Miten on muuten mahdollista, että mua on huimannu ihan hirveesti?
Yleensä ei huimaa näin paljoa edes sillon kun kalorit on jotain sata.
Tänään kaks kertaa luulin, että lähtee taju kun nousin seisomaan.
Hah, heikko ja läski paska.
Mä oon muutenkin ihan hajalla nykyään.
Masentaa ja ahdistaa.
Pimeys väsyttää.
Koulu tuntuu älyttömän raskaalta.
Stressaan nyt jo kevään ylppäreitä.
Ne sekä nyt alkaneet kurssit ratkaisevat, pääsenkö ylioppilaaksi.
Entä jos en pääse?
Kaiken lisäksi työnnän ystäviä pois.
Kieltäydyn menoista, tupareista, kahvitteluista.
Joskus ajattelen, että "Mennään kahville. On varmasti kivaa."
Hetken päästä toivon kuitenkin jo pääseväni kotiin.
Yksin.
Omaan rauhaan.
Omiin ajatuksiin.
Omaan pieneen kuplaani.
Hei sä et ole lihava! Toi huimaus voi johtua siitä, et oot ollut liian pitkään tosi pienillä kaloreilla. Hali ja tsemppiä ♥
VastaaPoista