En vaan kestä tätä kroppaa enää.
En jaksa.
Olin viikonloppuna lempibändin keikalla.
Yleensä oon aina hymy perseessä,
nauran,
nautin.
Nyt tuijotin tyhjä ilme naamalla lavalle.
Yritin, yritin ihan tosissani hymyillä ja olla ilonen.
En onnistunu.
Väsyttää.
Ahdistaa.
M: "Onks kaikki hyvin?"
"Joo, on!"
No ei, ei todellakaan.
Täs ei oo enää mitään järkeä.
So I'm letting go
So I'm letting go
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti