torstai 3. tammikuuta 2013

Kuuleeko kukaan?

Voi ihanat, miten teijän uusi vuosi meni?
Mun vuodenvaihde meni aluks ainakin ihan hyvin; ihania ihmisiä, hyvää musiikkia, juotavaa.. mut jossain vaiheessa taas vaan vähän napsahti päässä.
En mä osaa edes selittää sitä oloa mikä iski. Kaikki iloset ihmiset, tosi kova meteli, minä pienenä ja heikkona siellä keskellä.. oli vaan pakko päästä pois.
Tuntu niin kamalalta nähdä kavereiden pilkalliset ilmeet kun niiden katseet kohtas mun itkuset silmät.
Pystyin melkein kuulemaan naurun niiden päiden sisällä: 
"Säälittävä, huomionhakunen ja känninen teini"
Niin..


Kuinka mä jaksan olla täällä kun en enää pysty nauttimaan edes parista elämäni tärkeimmästä asiasta samalla tavalla kuin ennen?
En tiedä. Vuoden, viikon, päivän
En mä usko että mä tästä parannun...
joten onko sillä loppujen lopuksi niin kamalasti väliä tapanko itteni vai en?
Ei ole, ei oikeasti ole.

Ajattelen sitä jatkuvasti.
Mun ei tarvis enää kärsiä ja tuntea tätä joka päiväistä raastavaa alakuloa ja väsymystä.
Mun ei tarvis miettiä että ketä mulle rakasta ihmistä mä vahingossa satutan seuraavaksi.
Mun ei tarvis miettiä yhtään mitään.

3 kommenttia:

  1. On sillä väliä pikkuinen, ei kukaan tahdo sinun katoavan tästä maailmasta! Jaksa uskoa parempaan, kyllä se sinulle vielä eteen tulee <3

    VastaaPoista
  2. älä meiti tollasii oikeesti! Löydät viel paikkas tääl voin luvata♥

    VastaaPoista
  3. Halusin viel sanoo et mikää ei oo pahempaa elämäs, ku olla elämättä.. "Jos sitä itekkään ymmärrän"

    VastaaPoista