Sahattu on oksa, poltettu silta, syvemmälle vajoan.

Tiiättekö sen tunteen, kun ei enää hallitse itteään?

"Pakko ahmia ja oksentaa. Nyt. Heti. Pakko."

Mä tiedän.

Tuntuu, etten mä ole Espanjasta tulon jälkeen muuta tehnytkään.

Se on niin helppoakin nykyisin.

Muistan kun ensimmäisen kerran oksensin pari vuotta sitten, kakoin ja yökin puoli tuntia vessassa ja sain vain pienen määrän suklaata ylös.

Nykyään saan minuutissa lähes kaiken ahmimani ulos.

Kamalaa.

 Huomenna isäni ja äitipuoleni tulevat käymään.

Jes, yhdessä hymyillen syömistä, ruuasta ja tekemisistä valehtelua sekä luultavasti lisää raha-asioista riitely.

Ahdistaa jo nyt.

Olenko ainoa, kuka nauraa seurassa silloin kun tekisi mieli itkeä?

Vituttaa, etten osaa vakavoitua eikä mua oteta tosissaan.

Aivan kun mua oikeasti naurattaisi oksentamisesta puhuminen.

Ei tosiaankaan.