maanantai 6. tammikuuta 2014

198. Hymyilen niin kuin kaikki hyvin ois

Ympärillä olevat ihmiset esittää välittävänsä.
Ovat iloisia että saan ammattiapua, ja olettavat että se korvaa ystäviltä saatavan lämmön, lohdun ja ymmärryksen. M aikoinaan sanoi: "Ystävät tukee auttaa ja kuuntelee --".
Niin vissiin.
En jaksa yrittää selittää
Kaikki on vaan niin sekavaa.
Ahdistaa ja ajatukset juoksee niin villinä etten saa yhdestäkään niistä otetta.
Oon kyvennyt vaan itkemään, syömään ja oksentamaan.
Ei mulla ole edes nälkä enkä tahtoisi syödä, mutta oksentaminen helpottaa pahaa oloa.
Hetkeksi.

Huomenna töihin, ylihuomenna kouluun.
Oi kiltit, antakaa mun kuolla tähän väsymykseen.
Tai jäädä työmatkalla auton alle.
Tai tukehtua ruokaani.
Ihan mitä vain.

Eikä kukaan näe tai usko, että mulla on järjettömän paha olo.

4 kommenttia:

  1. Olethan sinä täällä kertonu omasta olostasi. Kyllähän kuka tahansa, joka osaa lukea, ymmärtää et sulla ei ainakaan hyvä olo ole.. Ehkä sun olosi ei vain näy ulospäin muuten kuin et kirjoitat siitä : /

    Voimia sulle : ). Olet tärkeä ja arvokas ihminen.

    VastaaPoista
  2. Miksihän se on niin, että oksentaminen auttaa? Tuntuu pahalta kun samaistuu aika paljon, että tässä tilanteessa on joku muukin.

    Koita jaksaa, yksi hetki kerrallaan, nuku ja lepää paljon se auttaa. <3

    VastaaPoista