torstai 23. tammikuuta 2014

207.

Mä tahdon olla onnellinen.
Ihan oikeasti tahdon.

Koetan iloita pienistä ihanista asioita arjessa,
koetan löytää asioista valoisat puolet,
koetan elää hetkessä,
mutta silti olen surullinen.
Olen niin loputtoman surullinen.

Sattuu hymyillä,
sattuu itkeä,
sattuu katsoa peiliin.
En pidä näkemäni ihmisen ulkonäöstä enkä sen sisällöstä.
Mun sisin kuvottaa mua jopa enemmän kuin ulkonäkö.
Sisälläni on kuin jonkinlaista mustaa mönjää.
Mönjä tuhoaa kaiken mihin se koskee.
Kaikki ihmiset joille vilautan sisintäni, joutuvat vain kärsimään.

Mun on parasta siis vain kiillottaa pintaa,
laihduttaa,
hymyillä,
ja pitää sisin visusti piilossa kuoren alla.
Tai en tiedä onko se parasta mitä voin tehdä, mutta mun on pakko jos tahdon että mulla on edes joitain ihmisiä ympärilläni.
Pakko, etten satuta muita enempää.

Musta tuntuu että tukehdun mun itkuuni.


2 kommenttia:

  1. Kyllä kaikki järjestyy ajallaan :) Pystyt toteuttaa unelmas jos niin tahdot kuhan sulla on tarpeeksi tahdon voimaa ja pidät ittes kurissa :) pysy vahvana ja älä anna periksi <3 voimia sulle <3

    VastaaPoista
  2. Oothan kunnossa kun ei oo susta kuulunu vähään aikaan? Älä huku kokonaan siihen suruun ja ahdistukseen, kyllä sä vielä pääset tästä ylös okei? <3 strangers can love you, like me :*

    VastaaPoista