keskiviikko 10. lokakuuta 2012

I don't know who I am anymore

Mua inhottaa hirveesti että mun blogi on tällanen. Valitan, valitan ja valitan. Miks mä en vois kirjottaa tänne aina kaikkea siitä kuinka mun elämä on niin mahtavaa ja hienoa? Hah, no ehkä siks että mun elämä ei oo mitenkään mahtavaa tai hienoa. Mun elämä on täyttä paskaa, ja jokanen päivä mä taistelen että mä en huku tähän kaikkeen paskaan. Jep, valitusta taas.


Oon niin pahoillani että en oo kirjottanu tänne pitkään aikaan mitään paria riviä pidempää. Mulla on vaan ollu älyttömän rankkaa. Olo on koko ajan tosi vetämätön ja itken ainakin pari kertaa päivässä. Joka päivä on tuntunu siltä että en enää jaksa huomista, siltä että ois pakko luovuttaa. Noh, tässä mä nyt kumminkin oon. Tuijotan väsyneillä silmillä tätä näyttöä ja koetan saada joitain ajatuksia siirtymään aivoista tähän tekstiin. Äh, niin vaikeeta. Ajatus ei vaan oikein kulje ja mun keskittymiskyky on älyttömän huono. 



Ajattelin tossa P:n kanssa, että P soittais mun isälle perjantaina ja koettais vähän puhua sille. Josko se vähän heräis kun joku muu puhuu sille mun pahasta olosta. Mua se kun ei oikeen kuuntele tai edes koeta ymmärtää.. kusipää. Tiistainakin se sano vaan että "Ihan uskomatonta" kun sanoin sille että en jaksa mennä harrastukseen, koska oon opiskellu matikkaa 8-10 ja ollu koulussa 11-16. Niin ja oikeastihan mun väsymys ei johtunu vaan siitä koulupäivästä ja pakollisesta matikan opiskelusta, vaan myös mun huonosti nukutuista öistä ja ihan mun henkisestä huonosta olosta. Oon varmaan viikon ajan joka päivä juossu mun huoneeseen että voin itkeä, mutta sitten en ookaan antanu ittelleni siihen lupaa. Haukon vaan henkeä ja koetan estää kyyneleitä valumasta, epäonnistun aina. En vaan ymmärrä miks en vois antaa kyyneleille samantien lupaa tulla? Oon outo. Oliko uutta..



Ajattelin pistää välit poikki muutamaan kaveriin. En sen takia että mä olisin niille vihanen jostain, vaan sen takia että mä en halua satuttaa niitä. En kestä sitä kuinka ne joutuu kattomaan ja kuuntelemaan mua kun oon näin palasina koko ajan.. Ehkä voin olla niitten kaveri sitten kun oon terve, mutta en vielä, en nyt kun oon sairas.



PS. Syysloman tavoite paino lähestyy (54 alkava luku)! Vielä 1,5kg.. :)

5 kommenttia: