Polilla psyka kävi läpi mun sille lähettämii sähköposteja ja sit puhuttiin jotain ihan perus juttuja ja mainitsi kans et olis vähän sen lääkityksen kannalla (eiih..). Sit mainitsi et jossain parin viikon päästä varmaan pidettäis joku hoitosuunnitelmakokous tms, missä olis siis lääkäri, psyka, minä ja mun isä. En ehkä oikeesti kestä. Lääkärin ja psykan eessä voin vielä puhua mutta en mun isän, en ihan oikeesti voi. Vastahan mun isä sai ylipäätään tietää siitä että käyn polilla, ja nyt mun pitäis puhua sen eessä jostain mun fiiliksistä ja tunteista? Ahistaa ajatuskin.
Yhessä vaiheessa puhuttiin kans jotain siitä kun en oo ihan tyytyväinen ulkonäkööni ja välillä ällötän itteeni. Sitten psyka sano: "Tiiän että et oo koulussa käyny syömässä kun ei oo ollut seuraa etkä oo yksin halunnu käydä, mutta ootko sä muuten koittanu tarkotuksellisesti vähentää syömistäs?" Hetken hiljasuus. "..een" Äh, valhe. Miks mä oikeen oon tällanen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti