Nyt tekis oikeesti mieli mennä vaan peiton alle nukkumaan ja unohtaa kaikki. Tai sit viiltää. Mut en mä oikeesti saa
Onneks huomenna on taas poli. Viime kerrasta on jo 2,5 viikkoo, liikaa sekin. Toivon et pystyisin huomenna vakavoituu ja puhuu tosissani. Usein vaan jotenkin pistän leikiks koko homman, mut en vaan voi mun käytökselle mitään. Enkä kestä jos se taas kysyy viiltelystä. Sehän ei tiedä koko asiasta mitään, joten valehtelen aina. Viimeks kun valehtelin sille suoraan päin naamaa niin aloin melkeen itkee.. ihme että ei siitä arvannu että valehtelen. Mut ei, en mä voi kertoo totuutta. Sitten vanhemmatkin sais tietää siitä ja sitä mä en oikeesti kestäis.
Noh, mut huomen voisin sit kirjotella et miten siel polil meni.. äh, pelottaa.
:( Älä viillä itseäsi, siitä ei jää kuin menneisyyden muistot iholle! Puhu tunteistasi, minua auttaa ainakin blogin kirjoittaminen, toivottavasti sinuakin ! voimia:)!
VastaaPoistaJep, koitan kyllä olla tekemättä niin.. :( Oot kyllä oikeessa tän blogin kirjottamisen suhteen, on tuntunu tosi hyvältä kun oon tänne nyt kirjotellu kaikkia ajatuksia :)
PoistaNiin, ja kiitos <3