Jäin eilen melkeen kiinni mun syömis+oksentelu-jutusta. Onneks en kuitenkaan. (Jos jotain kiinostaa tietää enemmän niin voi kysyä, en nyt jaksa tähän selittää. Sori) Siitä iski vaan sitten hirvee ahdistus ja itkin varmaan neljä tuntia. Aamulla menin kahdeksaks kouluun ja voi huhhuh.. olisin oikeasti siinä koulumatkalla voinu hypätä auton alle. Menin kuitenkin sitten sinne kouluun. En muista millon olisin viimeks ollu koulussa noin lähellä itkua.
Mä haluaisin oikesti niin kovasti kirjottaa tänne jotain sellasta että "Mulle kuuluu tosi hyvää", "Oon ilonen" ja muuta, mutta kun asiat ei vaan ole niin. Mulle riittää että pidän koulussa, kotona, kavereiden kanssa ja harrastuksessa tekohymyä naamalla. Täällä mä en jaksa enkä voi feikata.
Kertokaa mitä mun pitäis tehdä?
minulta tuntui noin vuosi sitten samalta. Hain viimein apua, en edes tiedä mistä sain voimaa siihen, mutta vuosien vetkastelun jälkeen sain sitä. Terapiaa ja lääkettä sekä masennuksen diagnoosi. Nyt olo jo parempi, hymyillyttää jopa ja jaksan odottaa huomiselta myös jotain. Tiedän täysin, sillä jokainen teksti kuvastaa minua turhan paljon. Hankia apua vaikka yksityiseltä lääkäriltä. Nyt minä tohdin jopa sanoa ainakun minua ahdistaa ja itkettää, se helpottaa kummasti. Isot voima halit <3 Kyllä sinä selviät, se voi joskus olla rankkaa, mutta inäainakin uskon sinuun <333
VastaaPoista:'( en oikein tiedä mitä sanoa.. mutta todella paljon tsemppiä ja ISO hali!<3
VastaaPoistaKiitos ihana <3
PoistaToi tekohymy kuulostaa liiankin tutulta, se on tosi raskasta ja kuluttavaa pitemmän päälle. Toivottavasti saisit apua pahaan oloosi! (: Voimia! <3
VastaaPoista