keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Voikukan terälehdet syksyisin, tiedäthän? Kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa, ei yksittäistä huomaakaan

Yksi sana: anteeksi ♥
En oo päässyt kirjottamaan, koska toi eräs kusipää otti multa läppärin pois. Koulussa en oo myöskään viittiny kirjoittaa kun muut näkee. Oon oikeesti pahoillani!

Mulle kuuluu.. mitä mulle kuuluu? Tällasta harmaan tasasta mömmöä. Oon väsyny. Oon vähän luovuttanukin jo. En jaksais yhtään yrittää enää. Mun loppu elämä on kokonaan tällasta samanlaista paskaa, ihan sama mitä yrittäisin tehdä. Tai sitten tapan itteni kahen vuoden päästä? Eli mun seuraavat kaks vuotta on tällasta samanlaista paskaa. Ihan sama mulle kuinka kauan enää elän.


Tänään oli poli. En tosiaan täällä kerenny kertomaan, että lähetin psykalle maililla sen mun ja P:n keskustelun siitä mun viiltelystä. Laitoin sen mailin siis joskus viime viikolla ja tänään oli sitten poli. Ahdistus, oksetus ja jännitys oli taas sanoinkuvaamattomia, huhuh. Puolet ajasta oli jo menny, ja psyka ei eleelläkään ilmassu että tietäis mun viiltelystä. Otti sitten ihan puun takaa aiheeks mun ja P:n keskustelun minkä olin lähettäny sille. Psyka kysy, että mikä mun ja P:n keskusteluissa on mun mielestä samanlaista. En osannu vastata, jolloin se sano että mä aina oletan ihmisten kysyvän oikeita kysymyksiä. Jooo, totta. Mut mun on vaan niin vaikee sanoo ite asioita ääneen. On helpompi kun joku kysyy just sen oikeen kysymykseen ja voin vaikka vaan nyökätä tai pudistaa päätä. Ei tarvii avata suuta ja aiheuttaa ittelleen henkistä kipua.
Psyka kysy sit siinä samalla, että voisinko nyt sanoa ite suoraan mitä oon tehny. Mä kieltäydyin. Sanoin että tekee liian kipeetä sanoa ääneen. Mua sattuu jo kun psyka sanoo sanan "viiltely" tai "viillellä". Molemmat sanat aiheuttaa sykkeen nousemisen ja tulee välähdyksiä kaikista viiltelykerroista. Ahdistavaaaaa. Pelkään että en pysy kasassa jos alan puhumaan viiltelystä. Psykan ja P:n mielestä ei oo paha jos itken siellä. Mun mielestä on. Itseasiassa nyt en oo kylläkään kyvenny itkemään varmaan kuukauteen, mut sitä suuremmalla syyllä en sitten puhu. Olis kauheeta jos mulle tuliskin siitä viiltelystä puhumisesta kauheen kamala olo ja en sais sitä oloa sitten ees itkettyä pois. Suurempi riski sitten että koitan viiltämällä purkaa sitä oloa ja saada itteeni itkemään.


"Mihin paikkaan sä sitten villelly? Käsiin? Jalkoihin?"
Ahdistus. Naurahdin.
"En mä käsiin.." 
"Kylkiin?"
"En.."
"No jalkoihin?"
Pala nous kurkkuun. En saanu sanottua myöntävää vastausta. Nyökkäsin vaan varovasti.

Mun nyökkäyksen jälkeen tuli olo että psyka olis vaan kattonu mun jalkoja, vaikka eihän se. Kyseli myös mun haavojen laadusta, tai siis että oisko ne ikinä vaatinu tikkausta tai että onko joku tulehtunu. Sanoin että ei oo, vaikka oikeesti en oo tikkien tarpeesta ihan varma..mut en mä ikinä pystyis mennä tikattavaks vaikka olis jalka jännettä vaille poikki. En en en.


Ihanaa iltaa teille kaikille, ja tervetuloa uusi lukija! ♥

6 kommenttia:

  1. Mulla on sama toi, että on vaikee kertoo ite ja on paljon hepompaa kun multa kysytään suoraan. En vaan pysty sanomaan asioita ääneen.

    Ja toi itkeminen ei todellakaan ole huono juttu, jos itekttää niin älä yritä estää, anna sen tulla. Se helpottaa oloa ainakin vhänä eikä siitä mitään haittaa ole, eikä se tarkota et oisit heikko tai mitään!!

    Ja mä en ikinä pystyis menemää mihinkään päivystykseen viiltelyn takia, hrrr. Siel ihmiset odottaa kun niillä on vammoja jotka on tullu vahingossa, ei tie tehtyjä. En ikinä kehtais mennä sinne et "joo tota mä viiltelin ja saattaisin tarvita tikkejä"

    Mut voimia hirveesti, älä luovuta. Sä tuut vielä olemaan onnellinen, joku päivä. Se ei tapahdu hetkessä ja se vaatii voimia, mutta se on sen arvosta. Ja sit joskus sä kiität ittees siitä ettet luovuttanu! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alko ihan hymyilyttämään kun luin sun kommenttia, kiitos! <3

      No harvemmin mä nykyään ees joudun estelemään kyyneleitä, en vaan enää osaa itkeä. Osaisinkin. Joskus ehkä saan itkettyä pari kyyneltä, mutta siinä se. En tiedä mistä johtuu :(

      Niin ja kyllä mä tossa ääneen puhumisessa koitan tsempata.. :)

      Poista
    2. Ole hyvä vaaan♥ ja :( mullakin on ollu sitä aina välillä, tai on välillä. Ja kaikissa masennustesteissä se on aina se viiminen, ei pahin vaihtoehto, niin se johtuu jotenkin siitä että kun on tarpeeksi masentunut niin ei pysty itkemään::/ ja :) nii mäkin(:

      Poista
    3. Aivan, niin onkin. En ookaan tota ajatellu.. psyka kyllä sano et saattaa olla myös vähän sellanen hallitsematon kehon oma puolustus siltä pahalta olota tai jotain, en sit tiiä.

      Poista
  2. Hyvä jos sait kerrottuu viiltelystäs psykalle! :) Oon ylpee susta.

    VastaaPoista