Mulla on pahoja aavistuksia mielessä tämän tästä, enpä taida hengissä selvitä elämästä

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se meni?
Huh, mulla on siis krapula. Pitäis varmaa rajottaa tätä mun juomista. Oon nyt viikon aikana juonu kolme kertaa, ja siis yleensä juon kerran kuussa. Eilen oli siis kaverin 18v synttärit, ja sen jälkeen menin P:n luo ja siellä oli kaks mun kaveria ja sit pari jätkää. Oltiin, juotiin ja laulettiin vähän SingStaria. Aina välillä mun kaveri sano mulle "Hymyile!" Sit olin vaan et täh, niin se sano että näytän surulliselta. Just. Ai jos ihminen ei hymyile, niin näyttää surulliselta? Pitäiskö mun olla koko ajan hymy naamalla jos mua ei hymyilytä ja masentaa? Hemmetti. Ärsyttävää. Sit vaina välillä oikeen kunnolla hymyilin, että onkos nyt sit hyvä. Kyllä muuten sattu, varsinki kun siinä P:n seurassa jotenkin koittin vaan hymyillä ja näyttää iloselta. Varmaankin suurimman osan ajasta näytin joltai juopolta. Röhnötin sohvalla katellen muitten menoa tölkki kourassa ja näytin tosiaan kaverin mielestä surulliselta. On se kiva kun mä oon niin paskaa seuraa jos oon oma itteni. Kyllä mun seura varmaan kelpais jos hymyilisin ihan helvetisti koko ajan ja olisin ihan jeejee, elämä on ihanaa. En mä vaan jaksa olla sellanen koska elämä on oikeesti ihan perseestä.

Yhes vaiheessa kun laulettiin sitä SingsStaria, niin mun pari kaveria laulo Irinan Vahva-biisin. Huh, ei ollu kyyneleet kaukana. En mä oikeen ees tiedä.. jotenkin kohta "Mut paremmin tietävät kertoi, jos ei se tapa niin se vahvistaa" teki kipeetä. Ihan tossa ehkä viikko sitten laitoin P:lle viestä että en usko tohon sanontaan. Mulla on vahvasti vaan sellanen olo, että kun/jos mä tästä joskus nousen niin mä oon vaan entistä heikompi, tai sit tää tappaa mut

Tää mun henkinen kipu on jotain ihan kamalaa. Mä tahdon lakata olemasta. Mun pää on taas täynnä ajatuksia itteni satuttamisesta. Tuntuu vaan että kaikki mitä koitan tehä tälle koko sekamelskalle, ei auta tai vaikuta mitään. Ainiin, mä kännipäissäni laitoin torstaina mailin psykalle että oon tehny itelleni "jotain". Oli vaan pakko sanoa. Nyt kyllä pelottaa ihan hitosti mennä tiistaina sit taas polille. Mitäköhän se ajattelee.. tulikohan sille ekana mieleen että oon viillelly? Jos se alkaa kysellä ja en halua puhua siitä koko asiasta enempää, niin eihän se voi mua pakottaa? Soittaakohan se nyt kotiin, kun tietää että oon tehny ittelleni jotain.. voihan hitto. Miks mun piti mennä laittaa se maili.

Toivon, että teillä kaikilla on ollu parempi pääsiäisloma ku mulla ♥