Minä alan juosta, mutta veri, se pakenee päästä. Kuu taivaalla loistaa, ja heijastuu jäästä

Eilen oli siis se poli. Siis mua ahdisti ja jännitti se niin paljon, että en toissapäivänä tai eilen saanut alas mitään ruokaa. Porukatkin kyseli, että oonko kipee kun olin kuulema niin kalpeen näkönen. Noh, P sit heitti mut sinne polille. Matkalla vaan muistutteli, että hengitä, hengitä. Eheh. No, sain raahattuu itteni sit sinne sisää, ja se kyseli aluks jotain ihan perusjuttuja. Sitten se alko vähän vihjailemaan jotain siitä mailista minkä mä olin sille laittanu. Siinä vaiheessa mun sydän vaan hakkas, ja oikeesti ajattelin että juoksen pois siitä huoneesta.

"Mitä on se 'jotain' mitä oon tehny ittelles?"
Hiljasuus
"En puhu siitä."
"Yleisiä tapoja satuttaa itteään on viiltely, tai muunlainen ihon rikkominen. Ootko sä kenties viiltäny tai jotenkin raaputtanu sun ihoa?"
Taas hiljasuus. Pala nous mun kurkkuun. Aivot huus:"Kerro! Kerro nyt!"
"En puhu siitä."

Mikä mun ongelma on? Noi molemmat oli Kyllä tai en-kysymyksiä, ja mä vastasin vaan että "en puhu". Varmana se psyka noista mun vastauksista arvaa, että olisinko sanonu kyllä vai en. Eihän se olis ongelma tai mikään vastata että "Ei, en ole viillellyt" jos en oikeesti olis. Mutta kun mä oon. Jos nelikymppisenä multa kysytään, että oonko mä viillelly, niin kyllä, kyllä mä oon. Ei tehtyjä asioita saa tekemättömiks. No, mut psyka sitten vähitellen luovutti ton asian suhteen kun menin ihan lukkoon. Alko sitten kyselemään, että miten oon syöny (mä siis mainitsin siinä mailissa myös siitä, että syöminen ahdistaa). Vastasin vaan että ihan liikaa. Seuraava kysymys tulikin jotenkin ihan puun takaa. "Ootko sä koskaan oksentanu tahallisesti?" Menin hämilleni. "En oo" Taas valhe. Hitto mun kanssa, oikeesti. Miks mun suustai ei tullu "Olen" Eihän siinä olis ollu mitään pahaa? Oksentaminen ei oo mulle kuitenkaan mikään ongelma, eikä noi oo sanonu että soittais sellasen asian takia kotiin. Eri asia tosiaan toi viiltely..

Niin, kysy myös oonko miettiny tapoja.
"Mitä täh, mitä tapoja? En mä oo itteäni tappamassa."
"En mä sitä vielä kysynykään, mutta siis että ootko miettiny mitään tapoja?"
Selitti, että onko mulla tullu mieleen silleen melkeen huomaamatta jotain asioita. Esim. jos katon terä asetta, niin siitä tulis mieleen jotain. Tai jos oon kylpyammeessa ja meen pinnan alle, niin hetken saattaisin ajatella, että en nousekaan tästä. Sellasia hetkittäisiä ajatuksia. Sit muistinki muutamia, esim. melkeen aina kun oon jossain korkeessa paikassa, vaikkapa kerrostalon parvekkeella tai kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa, mulla käy aina mielessä "Entä jos hyppäisin tästä? Oisko kaikilla sillon parempi?"

Eilen illalla P tuli facebookissa kysymään, että miten mulla meni se poli tänään. No, sanoin että menin lukkoon ja valehtelin vaan. Se sano, että mun pitäis koittaa puhua siellä polilla vaan suoraan asioista. Totesin, että jos en kunnolla ittelleni myönnä noita asioita, enkä P:llekään oo suoraan noista puhunu, niin miten muka sit polilla. P sit sano, että voisin koittaa treenaa sitä suoraan puhumistä ensin sille. Heti alko sydän pamppailee, ja pankinoin. Ajattelin, että en mä oikeesti pysty P:lle sanomaan noita asioita suoraan. Se sit kysy, että jos voisin sanoa ne kysymykset, mitä psyka kysy siellä polilla. Laitoin sille sitten noi samat, mitkä on tän postauksen alussa. Sitten se kyseli lisää, että millon viimeks, missä tilanteissa mä niin teen, oonko koittanu lopettaa sitä, millon ekan kerran ja kaikkee muuta. Mä vaan sit vastailin, ihan rehellisesti. En tiiä mikä muhun meni, tai kun lauseet ei takertunukaan näppäimistölle. Ihan vaan kun unessa olisin kirjottanu sille kaikki vastaukset ja muut.
Lopuks sit P vaan totes, että ei toi asia sen mielestä oo silleen mitenkään järkyttävän iso ja paha, kunhan ei mee överiks.. niin ja että mun yleistä oloo pitäis saada paremmaks, millon varmaan pääsisin tosta viiltelystäkin eroon. Totta, varmaankin, mutta kun en vaan jaksa uskoo mun olon parantumiseen. Tuun ikusesti olemaan tällanen läski, masentunu ja heikko paska, joka ei vaan tuu ikinä onnistuu missään.

Uusi lukija, tervetuloa ♥
Kiva, että tänne eksyy ees joitain lukijoita!