maanantai 2. huhtikuuta 2012

Ehkä huomisessa onkin kirkasta

Oon pahoillani kun en oo kerenny kirjottamaan, anteeksi

Tässä on ollu ihan hitosti kaikkea. Kokeita, kokeita, kokeita ja olin äidin luona käymässä enkä siellä oikeen pääse koneella käymään. Viime viikolla mulla oli siis kolme koetta. Kaikki meni suoraan sanottuna päin persettä. Yhteiskuntaopin kokeessa piti kirjottaa kaksi esseetä, ja mä sain molemmista kirjotettua yhteensä noin yhden sivun. Hienoaaa.. Ylihuomenna olis sitten vielä englannin koe.

Niin ja tosiaan, tartuin sitten keskiviikkona siihen hemmetin terään. Painoin helvetin kovaa, mutta vedin tosi hitaasti. Näin vaan kuinka terä uppos ihoon ja ajattelin että ei tule varmaan edes paha viilto. Nostin sitten terän pois iholta niin haava revähti auki ja alko tulvimaan sitä verta. No hups, siitä tulikin vähän syvempi kuin luulin. Sen jälkeen minä fiksu tein saman uudestaan. Mua ei edes sattunu. En edes itkenyt. Miksi hemmetissä en pysty itkemään? Onko se liikaa pyydetty että sais itkettyä sillon kun on paha olo. Nähtävästi on.


Torstaina lojuin vaan himassa ja jossain vaiheessa tunsin jotain märkää jalassa. Vilkasin nilkkaa, niin huomasin että haavat oli auennu. Veri oli tullu siteestä, sukasta ja legginseistä läpi collareihin asti. Collareiden lahkeen resorissa oli siis myös iso läikkä verta, mutta ei ollut sentään niistäkin tullu läpi. Olis varmaan ihmiset täällä kotona kattonu että mitä ihmettä mulla on jalassa. Sama verenvuoto-juttu kävi myös perjantaina. Taas lisää käsipyykkiä mulle.


Onneks viikonloppu oli sitten ihan ok. Paljon istuin vaan sisällä ja söin. Kyllä, söin. Söin vaan niin helvetisti. Lauantaina sisko sai mahtavan päähänpiston, että koitan sen papereilla baariin sen ja sen kaverin kanssa. Pääsin sisään, vaikka poke kyllä selvästi tunnisti että mun näyttämät paperit kuulu mun siskolle. Heheh :D Siellä meillä menikin sitten aika lujaa ja ei siitä sen enempää... hauskaa oli ainakin ja sain pientä nollausta aivoille!


Huomenna ois poli. Ahistun varmaan taas. Aina kun oon viillelly ja on poli, ahistun siellä koska mulla olis kauhea pakottava tarve kertoa siitä, mutta en saa, en voi. Kun psyka kysyy että miten mulla on menny, täytyy vaan hymyillä ja koettaa kestää. Kuten lähes aina.

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Millä tavalla sä tarkotat? :O No en kyllä mittanauhalla mitannu?

      Poista
    2. No siis ehkä, en tiiä. Kerran olisin varmaan ainaki tarvinnu. Mutta minkäs teet..

      Poista
  2. Mä täällä taas kommentoin.. Ois hyvä juttu jos saisit lopetettua viiltelyn. Ootko koskaa ajatellu ees hetkee sellast vaihtoehtoo? Voisit olla ylpee itestäs ehkä ees hiukan ku huomaisit että "hei mullahan on itsekuria" . :) Se ei oo mikään ratkaisu satuttaa itteää.

    P.S. Hyvä et sait nollattua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva vaan kun kommentoit :)
      Niin, olishan se. Vaikka en nytkään usein viiltele, niin kuitenkin aina kun viiltelen niin tulee ihan kunnon viillot :( Kyllä mä oon ajatellu, mutta kun mulla ei oo koulun eikä syömisen suhteen itsekuria niin miksi olis sitten viiltelyn? Epäonnistun vaan aina.

      Poista
  3. Yritä löytää se jostain :)

    VastaaPoista