209.

Oon niin lihava, laiska ja huono ihminen, etten ansaitsis elää.

Oon ollu fyysisesti ja henkisesti tosi huono vointinen, joten kirjoittelu on jäänyt.

Matikan laskeminenkin on jäänyt.

Mä en tiedä mitä teen jos en pääse ylppäreistä läpi...

Tätä menoa en kyllä pääsekään.

ps: muutan omaan kämppään tällä viikolla

208. Anteeksi hiljaisuus

Anteeksi murut kun en ole kirjoitellut.

Kaikki on ollut niin sekavaa,

Paino on noussut, mikä hävettää suunnattomasti.

Olin kovassa influenssassa, joten voimat olivat poissa pikään.

Olen satuttanut ystäviäni, minkä takia olen tahtonut vain eristäytyä.

Peiliin katsominen oksettaa, saa itkemään, ahdistaa ja puristaa kurkusta.

Oon tajunnut, että mä oon oikeasti huono ihminen.

Ehkä laihtuminen kompsensoisi muita virheitä...?

Huomisesta lähtien on uusi ääni kellossa.
SGD, jes.

Kevät ja lakkiaiset lähenee, ei ole aikaa hukattavana.

Niin ja hei, uudet lukijat: tervetuloa. <3

207.

Mä tahdon olla onnellinen.

Ihan oikeasti tahdon.

Koetan iloita pienistä ihanista asioita arjessa,

koetan löytää asioista valoisat puolet,

koetan elää hetkessä,

mutta silti olen surullinen.

Olen niin loputtoman surullinen.

Sattuu hymyillä,

sattuu itkeä,

sattuu katsoa peiliin.

En pidä näkemäni ihmisen ulkonäöstä enkä sen sisällöstä.

Mun sisin kuvottaa mua jopa enemmän kuin ulkonäkö.

Sisälläni on kuin jonkinlaista mustaa mönjää.

Mönjä tuhoaa kaiken mihin se koskee.

Kaikki ihmiset joille vilautan sisintäni, joutuvat vain kärsimään.

Mun on parasta siis vain kiillottaa pintaa,

laihduttaa,

hymyillä,

ja pitää sisin visusti piilossa kuoren alla.

Tai en tiedä onko se parasta mitä voin tehdä, mutta mun on pakko jos tahdon että mulla on edes joitain ihmisiä ympärilläni.

Pakko, etten satuta muita enempää.

Musta tuntuu että tukehdun mun itkuuni.

206.

Check.

Paino vihdoin taas vitosen puolella.
En enää ikinä tahdo nähdä kutosella alkavaa lukua vaa'assa.

Pliis, pysy vitosessa, pysy vitosessa.

205. Kun mikään ei enää auta, jätän sut oman onnesi nojaan

Mä en tiedä mihin suuntaan mun pitäis mennä.

ps: Anonyymit, jos tahdotte jatkossa lukea vielä tätä blogia niin kannattaa rekisteröityä ja liittyä lukijaksi!
Tarkotus olis muuttaa blogi salaiseksi. :)

204.

Mun motivaatio meinas kadota tänään.

Kuten ehkä aikasemmasta tekstistä huomasittekin.

Taisin syödä 400kcal sijasta 450-500kcal.

No, huomenna 500kcal sijasta 400kcal + urheilua.

Mun on niin pakko onnistua, että itkettää.

En jaksa tätä kroppaa.

Huomisen aamupainoa kauhulla odotellessa...

Pitäis vaan aina ennen syömistä hokea että Hyi helvetti, kato ny itteäs läski!

203.

Nälkä.

Näl-kä.

N-ä-l-k-ä.

Miten voikin olla näin kova nälkä?

Oon pysyny nyt kalorirajoissa:

toissapäivänä 400, eilen 300, tänään 400kcal.

Tän päivän kaloreista oon syönyt jo 250kcal, loput pitää jättää illalliselle.

Päässä kävi tänään jo vamaan kolmannen kerran herkut + oksentaminen.

Mutta ei, mä en voi enkä tahdo sortua.

Tiedän, ja mun on pakko jankuttaa ittelleni että mieliteot johtuu vaan stressistä ja siitä, että ei ihmistä ole tarkoitettu elämään 400kcal päivässä...

Mutta mun on pakko laihtua.

Tai ainakin saada viikonlopun ahmimisturvotukset pois.

Siinä oonkin onnistunut!

60,5kg, eli vielä 1,2kg pois niin oon lähtöpisteessä.

Wish me luck.