Sä huudat

Kuinka päästää irti menneestä?

Kamalat muistot vainoavat minua päivä päivän jälkeen.
Muistan yksittäisiä välähdyksiä, ääniä, hajuja, tuntemuksia.
Ne ovat karmivia, ahdistavia.

Eilen vanha mies loi minuun ja vartalooni ällöttävän katseen kaupassa ja pyysi kahville.
Ahdistus oli sanoinkuvaamaton.
Moni olisi voinut olkia kohauttamalla ja naurahtamalla unohtaa asian,
mutta minua se jäi vainoamaan.
Koko kilometrin pituisen kävelymatkan koin tarpeelliseksi kiskoa neulettani paljaan rintakehäni päälle.
Ällö, likainen, niiin likainen olo.
Muistan vieläkin sen miehen katseen.
Tuntuu, että yökkään kun muistelen sitä.

Kyllä minä tiedän miksi koen miehet ahdistavana.
Tiedän, etteivät kaikki miehet ole hirviöitä.
Mutta tiedän myös, etten varmaan ikinä tule enää luottamaan miehiin.
Olen luottanut liian monta kertaa vääriin miehiin ja tullut satutetuksi.

Sattuu. Koko ajan.
Eikä se hellitä
Enkä osaa edes puhua tästä kaikesta.

Ainiin, HoSu-kokouksessa päätettiin alottaa Seronil uudestaan, jos vaikka auttais masennukseen, ahdistukseen ja bulimiaan. Lisäks päätettiin yli vuoden jälkeen tsekata labrat sun muut, ja lääkäri sano laittavansa myös lähetteen Husin syömishäiriöpoliklinikalle. Ihan kuin ne mua sinne ottais? :--D Mähän olen lihava ja vaan vähän oksentelen.