Aamulla nousen sängystä:
"En jaksa enää"
Päivällä löhöön sohvalla:
"En jaksa enää"
Illalla painun pehkuihin päivävaatteissa:
"En jaksa enää"
Yöllä tuijotan kattoon:
"En jaksa enää"
Mä en vaan oikeasti jaksa.
Välillä oon jopa ihan hyperaktiivinen ,
nauran itekseni,
siivoan,
harjaan hiuksia vimmalla puol tuntia,
syön kynsiä,
naputan pöytää,
heiluttelen jalkoja,
teen ihmeellisiä päätöksiä hetken mielijohteesta...
Luulen, että koetan jotenkin oudolla tavalla peittää ahdistusta ja yleistä pahaa oloa.
En tiedä muuta ku sen, että tää ihme hyperaktiivisuus vie mun viimesetkin voimat.
Haluun tästä eroon, vittu.
Kirjotan joku päivä kun saan olla rauhassa ja on kunnolla aikaa.
Koko ajan vaan huitelen jossain.
En vaan tahdo pysähtyä ajattelemaan.
Tieto lisää tuskaa.
Parempi olla ajattelematta ja haudata tunteet.
Pää puskaan ja kaikki on hyvin, vai?
En tiedä muuta ku sen, että tää ihme hyperaktiivisuus vie mun viimesetkin voimat.
Haluun tästä eroon, vittu.
Kirjotan joku päivä kun saan olla rauhassa ja on kunnolla aikaa.
Koko ajan vaan huitelen jossain.
En vaan tahdo pysähtyä ajattelemaan.
Tieto lisää tuskaa.
Parempi olla ajattelematta ja haudata tunteet.
Pää puskaan ja kaikki on hyvin, vai?
Voimia sulle : ). Ymmärrän sua.. itelläkin on ollu aika jolloin tuntu vaan koko ajan ettei jaksa enää hetkeäkään ja tää aika oli viime talvena. Enpä sillon arvannu et voisin olla tällä tavalla onnellinen kuin nyt olen : )
VastaaPoistaIte olen tota toimintamallia käyttäny myös vuosikaudet et pakenen kaikkii negatiivisia asioita ja tunteita millon mihinkin.. Mut lopulta se ei kyllä ole hyvä asia ollenkaan. Pakenin esimerkiks peruskouluaikoina kiusaamista just tolla tavalla ja sen seurauksena musta tuli useemmaks vuodeks aika tunteeton.. mut onneks se on jo väistyny : )
Voimii sulle : ). Olet tärkee ja arvokas.