lauantai 23. maaliskuuta 2013

Fake

Anteeks kun musta ei oo kuulunu mitään pitkään aikaan.
Ylppärit, univelat, tää paska olo, mun lihominen, syömisahdistus, rahatilanne...
Kaikki asiat tuntuu yksittäisinäkin jo raskailta ja yhdessä ne tuntuu sietämättömiltä.
Viimesimmät päivät oon vaan itkeny mun saamattomuutta.
  
Eilen oltiin kevään ylppäreiden loppumisten kunniaks baarissa.
Esitin että juon sen takii että tahdon pitää hauskaa ja bilettää jeejee.
Oikeesti join vaan mun pahaan oloon.
Paha olo helpottaa kännissä.
Ihan vähän, mutta sekin on jotain.
Varsinkin kun ja jos olo on näin saatanan paska.

Mä oon muutenkin niin feikki nykyään. Tai siis taas.
Jossain vaiheessa jo luulin että pystyn näyttää paremmin mun tunteet ja olemaan oma itteni mutta en mä nähtävästi pystykään.
Inhottaa kun näyttelen ja esitän mun kavereillekin.
Oon vaan niin hajalla että tuntuu jos vähänkin raotan verhoja niin kulissit romahtaa.

Ahdistus on iskeny nykyään tosi salakavalasti ja nopeesti.
Saatan itkeä, haukkoa hulluna henkeä ja raapii itteni verille, vaikka hetki sit olisin ollu ihan hyväntuulinen.
Ahistus ja romahdus ei vaan tunnu enää kattovan paikka eikä aikaa.
Inhottavaa.
Hävettää.
Tuntuu että ihmiset säälii, tai ajattelee että oon huomionhakunen jos itken julkisesti.
En vaan oikeesti voi sille yhtään mitään... voisinkin.


"'Nouse jo ylös' ei pysty
'Oot sä menos duuniin?' ei pysty
'Siivoisit joskus' ei pysty
'Mee käymään lääkäris' ei pysty
'Hanki joku harrastus' ei pysty
'Nauttisit elämäst' ei pysty
'Vedä ittes narunjatkoks' ei pysty
'No tekisit ees jotain!' ei pysty"
 -Skandaali

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti