Kerroin psykalle myös mun oksentelusta ja muusta. Kertomisen jälkeen iski hirveä kuumotus. Tuntu kuin koko pää ja keho ois ollu tulessa. Sydän hakkas hirveen kovaa. Yhteen kysymykseen en osannut/halunnut vastata: "Miksi sä teet niin?" Niin, miksi? "Haluun olla laiha"-lause olis kuulostanu typerältä mun suusta. Kun istuin siinä penkissä niin näin vaan kuinka mun reidet levis siihen penkille ja vatsa pömpötti. Olin siis vaan hiljaa, ja sanoin että en halua puhua siitä.
Mun on pakko nyt mennä nukkumaan, kirjotan joku päivä jotain fiksumpaa ja pidempää taas. Mulla olis yks pyyntö teille: Kertokaa jotain ittestänne! Miten päädyitte lukemaan, onko teillä samanlaisia ajatuksia tai ongelmia kuin mulla, ihan mitä vaan haluutte. Olis niiin kiva kuulla teijän tarinoita. :)
Olette ihania!
Itselläni diagnosoitiin masennus ensi kerran, kun täytin kahdeksan ja olen viettänyt elämäni enemmän tai vähemmän psykiatreilla ja psykologeilla istuen. Kymmenvuotiaana mukaan astuivat viiltely ja kipulääkkeet, neljätoistavuotiaana puhkesi unettomuus ja vuotta myöhemmin syömisvammaisuus. Päädyin lukemaan tätä oman lukijani kautta ja totesin, että tämä blogi on hyvin samaistuttava. Pidän tavastasi yhdistellä tekstiä ja kuvia ja uskallustasi kirjoittaa, kuten normaalisti kirjoittaisit, suoraan ja puhekielisesti.
VastaaPoistaVoimia sinulle ja onnea uuden 'psykan' kanssa. :)
Hui, no ei oo sulla helppoa ollu :(
PoistaToivottavasti asiat kääntyy sulla joskus parempaan suuntaan, ja hyvä että blogini on samaistuttava.
<3
Taisin bongata sun blogin ht.netistä ja nimi oli niin kaunis, että päätin jäädä tsekkailemaan ja nopesti rupesin lukijaksi.
VastaaPoistaMiks jäin lukemaan? En oikeen tiiä. Ainakin se, että sä kirjotat hyvin ja selkeesti.
Aivan samanlaisia ongelmia ei mulla ole, mutta eipä meikäläisenkään mieli niin kirkas ole, ettäkö oisin yksin pärjännyt.
Koita pärjäillä<3 Mullakin tossa kesällä vaihtu psyka, mutta kävi tuuri, että nykyinen on aivan yhtä mukava, kun edellinen. Toivottavasti sulla käy samoin!
Hyvä että sulla on käynyt sellanen tuuri! Pärjäile, ja kiitos kaikesta! <3
PoistaKyl noista ihmisistä voi tulla tärkeitä, mulla tuli hirvee ikävä mun koulun liikka- ja terveystiedonopettajaa, enkä oo sen kaa ees hirveesti jutellu että joo...mut toivottavasti sä saat uuden mukavan psykologin!:)
VastaaPoistaJa mä päädyin lukemaan sun blogia sitä kautta un liityit mun vanhaan blogiin lukijaksi:) ja sä kirjotat joteki kivasti ja samanlaisii ongelmii ni jäin seuraamaan sun kuulumisia!:)
Ja mun ongelmat tulee ihan jostain varhaislapsuudesta saakka, alkoholistiäiti ja perheväkivaltaakin oli, en ite muista mut just eilen luin jostain lapusta miks mut huostaanotettiin 7-vuotiaana. Syyt oli siis alkoholistiäiti, heittelillejättö ja perheväkivalta. Mun vanhemmat eros ku olin 3.
No ekan kerran mä jouduin terapia-arviointiin kun tulin tänne lastenkotiin asumaan ja mä olin ihan tunteeton, en itkenyt tai nauranu, en tuntenut ikävää. Tai mitään muutakaan. Olin 4vuotta terapaissa sen takia. Ja myös dissosaatiohäiriön takia. Ja sit seiskalla äiti kuoli siihen viinanjuontiin ja oli muutakin ja mun masennus ja syömisongelmat alkoi luultavasti niihin aikoihin.
viime vuoden keväällä nä hoitajat täält löys mun vanhan blogin ja sain kiireelliset lähetteet psykiatriselle- ja syömishäiriöpolille. Kuukauden verran ehin käymään ennenku jouduin osastolle koko kesäksi. Sieltä tulin diagnooseilla F50.0 ja F32.3. olin uudestaan samaisella osastolla vuoden alussa reilu kuukauden. nykyään menee parempaan suuntaan koko ajan ja mul alko kolmen vuoden psykodynaaminen terapia just kuukaus sitten:)Ens helmikuus muutan omilleni, se on nyt se mitä odotan tulevaisuudelta!!
Sori tuli kauhee romaani:D
Voi sua, ei oo helppoa ei..
PoistaToivottavasti tulevaisuus tuo mukanaan sulle valoa ja iloa <3 Onnea uuteen kotiin! :)