En mä jaksa

" Niin monet kerrat oon pettäny itseni, leikkinyt että mä olisin joku muu. Miksei kukaan tuu ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle, estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen? Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks ja kun takas astun, valon nään. Onko ketään jäljellä, joka vois anteeksi antaa mun pienuuden jos löytäisin uuden minuuden. Tai sit ei, anyway.

Kai mun on elettävä tämän kanssa joka peilikuvasta katsoo mua takaisin. Oon sekaisin, eksynyt, väsynyt. Mietin mun tekoja. Mussa on aivan liian paljon vikoja. Miksen nää hyvää enää? Mä pelkään. Muistan selkää, jota tuijotin kun esille totuuden otin. Kenen syy, ettei voi hyväksyy muuta ku valheet? Ruma on kaunista sillon ku sen pystyy peittämään, heittämään nurkkaan. Oikee on arvoton.

Leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton ja syytön.  Etten koskaan olisi tahallani ollutkaan niin julkee. Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille ja taakse. Mä tahtosin unohtaa. Tää tie johtaa vain alas. Salassa säilytän menneitä, niitä piilotan ja pintaani kiillotan. Miten vois pyyhkii muistot pois?

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla. En mä pysty muuksi muuttuu, vaikka tahtoisin niin paljon, multa voimat puuttuu. "

Totta joka sana.