Liian paljon petettyjä lupauksia,
liian paljon valvottuja öitä,
liian paljon läskiä mun kehossa,
liian paljon oksentamista,
liian paljon itsensä häpeämistä.
En itekään ihan ymmärrä, mitä äsken tapahtui.
Paskoin sheiverin ja olin ihan jo viiltämässä, kunnes tajusin mitä hittoa mä olen tekemässä.
Tai no, tajusin että terä on aivan liian tylsä, eikä haavasta tulisi tarpeeksi syvää.
Oikeasti, sen pienen hetken tahdoin vain nähdä verta. Paljon omaa verta. Tahdoin myös kipua.
Tahdon edelleen.
Mutta jos meinaan tehdä sen, se pitää tehdä kunnolla.
Tahdon tuntea.
Tahdon rankaista itteäni, että olen päästänyt itteni näin lihavaksi
Tai ehkä mä oon menettämässä järkeni.
Mulla on tällänen olo.
Koko ajan,
joka paikassa,
joka päivä,
aina.
Koita pysyä vahvana! Jos on pakko satuttaa itseään, niin mä lyön itteeni tosi usein avokämmenellä poskelle. En halua enää viillellä, etten saisi enempää arpia kehooni, joten kun haluan tuntea kipua, läpsäisen itseäni. Paljon helpompi keino ja kipu ja kuumotus poskessa pysyy vähän pidempään kuin viiltohaavassa :) tsemppiä sulle <3 ja kiitos lukijaksi ryhtymisestä!
VastaaPoista