147. Paastopäivä 1

S: "Kyl mun mielestä olis hyvä jos me pistettäis sut eteenpäin... Jos soittaisin sinne sun paikkakunnan psykiatrian poliklinikalle?"

M: "Miks?"

S: "No sun alakulosuus, selittämätön paha olo ja ahdistuksen tunteet jotka purkaantuu itkusuutena ja syömisten kontrolloimisena. Muutenkin noi syömiset huolestuttaa mua ja niihin pitäis mun mielestä puuttua ennen ku menee pahemmaks. Lisäks sul on menneisyydessä ollu paljon asioita mitkä olis hyvä perinpohjin käsitellä. Saattaa olla, että sun koko paha olo ja masentuneisuus tulee jostain sieltä. Mitä mieltä sä nyt siis olisit, jos mä soittaisin?"

M: "En mä tiedä."

 

Mitä mun pitäis tehdä?
Annoin S:älle luvan soittaa ja sanoa sinne mun nimen (lähete suljettiin kuitenkin vasta nyt toukokuussa, eli mun tiedot varmaankin näkyy siellä vielä).
En siltikään täysin tiedä, että mitä mä tahdon:
apua, vai että mun annettais olla yksin ja vajota syvemmälle.

Äiti: "Ootko sä syöny tänään mitään?"

M: "Että olenko? Söin just kaks leipää ja munakasta, oon ihan täys!" Valhe

Mua pelottaa, et äiti on tajunnu että kaikki ei oo ihan ok.
 

PS. paastoa 19h takana ja 29h edessä