Epäiletkö milloinkaan että et jaksaisikaan niellä enempää

Mä en jaksa olla mun ällöttävän mielen ja mun lihavan vartalon kanssa enää. Mä en tiedä miten saisin tän kaiken loppumaan.

Sia - Breathe me

"Help, I have done it again
I have been here many times before
Hurt myself again today
And, the worst part is there's no-one else to blame

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small
And needy
Warm me up
And breathe me

Ouch I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe"


Tää ehkä kertoo kaiken.
Hävettää, inhottaa.
Tää on aina ollut mun oma asia, ja vain mun.
Miksi mun piti mennä puhumaan siitä?
Nyt on mahdotonta olla ja esittää, kuin koko asiaa ei olisi.

luovutan, joo mä luovutan

Oltiin kaupassa ja äitini kysyin ostetaanko patonkia. "Ostetaan vaan", en mä sitä aijo syödä.


Äiti laittoi patongin uuniin samantien kun päästiin perille. Litkin Lämmin kuppi -keittoa. Kolmas tänään, eli yhteensä 330kcal. Yhtäkkiä äiti toi eteeni puolikkaan patongin. Laskin nopeasti: siinä on 262,5kcal. Ei se ole paha...


Syötyäni patongin menen suihkuun ja kyllä, oksennan. Tunsin epäonnistuneeni, koska söin pullamössöhiilaripatongin. Suihkusta päästyäni teen 100vatsalihasta.
Heti vähän parempi olo. Mutta vain vähän.

Loppu tuli

BMI = xx,x lievä lihavuus


Tekis mieli kuolla pois.

Pimeys

"Kerrohan mistä mustat varjot nuo
aina jostain tiensä minun luo
tuntuvat löytävän,
äsiinsä mut etsivän
Kerrohan vielä miksi matka tuo
enää varjon verran valon luo
Jatkuu vain vaikka tiedän sen
vaativan vain askeleen"

Egotrippi - Mustat varjot

It's now or never

Nyt se alko.

Breathe me

Tää kaikki on ihan liikaa mulle.
Liian paljon petettyjä lupauksia,
liian paljon valvottuja öitä,
liian paljon läskiä mun kehossa,
liian paljon oksentamista,
liian paljon itsensä häpeämistä.

En itekään ihan ymmärrä, mitä äsken tapahtui.
Paskoin sheiverin ja olin ihan jo viiltämässä, kunnes tajusin mitä hittoa mä olen tekemässä.
Tai no, tajusin että terä on aivan liian tylsä, eikä haavasta tulisi tarpeeksi syvää.
Oikeasti, sen pienen hetken tahdoin vain nähdä verta. Paljon omaa verta. Tahdoin myös kipua.
Tahdon edelleen.
Mutta jos meinaan tehdä sen, se pitää tehdä kunnolla.

Tahdon tuntea.
Tahdon rankaista itteäni, että olen päästänyt itteni näin lihavaksi
Tai ehkä mä oon menettämässä järkeni.

Mulla on tällänen olo.

Koko ajan,

joka paikassa,

joka päivä,

aina.