Hiljaisuus on liikaa vaikken ääntä kaipaakkaan, koitan tappaa aikaa mut se minut ohittaa

Mulla on niin paha olla.
Koko ajan.
En näe enää tulevaisuutta itselläni.
Tai en ole varma olenko ikinä nähytkään edessäni muuta kuin harmaata usvaa.

Mun entisessä elämässä kaikki oli paremmin

Mikä tuuri, oikeasti.
Kuukauden sisällä kaks kertaa seksuaalista väkivaltaa.
Raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö, tai jotain.
Hah, oma vika. Kannattiko juoda taju kankaalle.
Muutamien sekuntien muistikuvat ovat piinaavia.
En pääse niistä eroon ja en saa nukutuksi, kun mieleni valtaavat kuulo-, tunto-, ja näköaistimuistot.
Muuten ei oikeastaan tunnu miltään, paitsi turtalta, vaikka tiedän että ahdistus muhii ja kasvaa mustana möykkynä sisälläni.
Tarvitsisin apua alkoholin käyttöön.
Soitinkin tänään nuorisoasemalle.
En kylläkään ole varma olenko valmis päästämään siitä irti.
Saan siitä niin paljon lohtua,
mutta toisaalta...
en tahdo enää ikinä kokea mitään sellaista mitä olen viime aikoina joutunut kokemaan.
Oksettaa.

Oma vika.

Itseinho

Itseinho tai itseviha, joskus myös autofobia on psyykkinen poikkeama, jossa ihminen vihaa itseään tai tuntee voimakasta häpeää omasta itsestään tai alkuperästään. Se voi tarkoittaa myös inhoa sitä yhteisöä kohtaan, johon yksilö kuuluu: tällaista on esimerkiksi etninen itseinho.
Joidenkin psykologien mukaan itseinho on tärkeä tekijä monissa henkisissä sairauksissa, erityisesti sellaisissa joihin liittyy omien puutteellisuuksien liiallista huomioimista. Psykologit ja psykiatrit käyttävät usein termiä "itseinho". Heidän mukaansa usein itseinhosta kärsivällä on myös alhainen itsetunto. Jotkut uskovat, että itseinho ja häpeä ovat tärkeitä tekijöitä muiden psyykkisten sairauksien syntymisessä. Itseinho voi helposti johtaa itsetuhoisuuteen.
Termi itseinho voi viitata voimakkaaseen itsensä, tekojensa tai oman rotunsa, sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa inhoamiseen.
Itseinho saattaa aiheuttaa alemmuuskompleksin. Joidenkin sosiologian teoreetikkojen mukaan mainostajat pyrkivät tarkoituksella tuottamaan kohdeyleisössä itseinhoa, negatiivista kehonkuvaa ja pahaa mieltä, ja tarjoavat tuotteitaan "parannuskeinoksi".

Breathe me

"Olis tosi kiva nähdä pitkästä aikaa"

"Oot ihana"

"Oot niin kaunis"

"Pitää oikeasti nähdä"

"Oot niin mukava"

"Oot niin taitava"

"Ikävä"

Kuulen vain valheita valheiden perään. Korviini sattuu, kun kuulen teennöisyyden ihmisten puheissa. Kuka mua oikeasti tahtoisi nähdä? Ihan kuin mun seurasta nauttisi kukaan?

Mökötän, tai jos juodaan alkoholia niin hetken olen iloinen ja sitten menetänkin muistini kokonaan, koska juon pahaan olooni.

Halaan ystävää ja huokaisen.

"Mitä sä huokailet hahahaha"

"Väsyttää"

Oikeasti... tahtoisin vain olla oman peittoni alla kotona, viillellä, näännyttää itteni, kadota kokonaan, nukkua pois.

Oikeasti viime aikoina näännyttäminen on tuntunut hyvältä.

Olen syönyt vain jotain nutrilett-keittoja, 500kcal päivä.

Rytmihäiriöitä on joka päivä.

Yleensä säikähdän ja panikoin, nyt vain ajattelen että jahas, nytkö tuli lähtö. Eihän tässä mitään. Ei musta jää tänne kuitenkaan mitään.

Tän kuun 20 päivä on polven tähystysleikkaus.

Odotan niiin paljon, että se on ohi.

Sitten voin taas viiltää.

Syvemmälle kuin ikinä ennen.

Nyt en voi, koska operaatioita ei voida tehdä jos iho on rikki.

Vittu, paska homma.

Enhän mä ole kuin kohta 5kk odottanut.

Pian, jes.

Ja näännyttää saan kumminkin koko ajan.

Ihanaa.

Läski, ansaitsen tän.