Tänään alkoi taas uusi SGD-yritys, koska aikasempi meni mönkään.
Neljä päivää dieettiä meni hyvin.
Neljä päivää dieettiä meni hyvin.
Viidentenä päivänä kalorit meni vähän yli rajan ja päässä napsahti.
Koko viikonloppu menikin sitten syödessä ja oksentaessa.
Tai no, kyllä mä myös laskin matikkaa kaiken sekoilun välissä.
Voi että hävetti, kun kaikilla neljällä kerralla kaupassa oli sama myyjä.
Perjantaina söin mitä kaapeista ikinä löytyikään, mutta lauantaina sekä sunnuntaina kävin jopa kahdesti kaupassa.
Siellä se nuori nainen hymyili ystävällisesti kun mä ostin mättöjäni.
Mietin, että aavistikohan se jotain?
Ihmettelen jos ei.
Mustat silmäpussit,
henki haisi varmaan oksennukselta,
rystyset oli rikki...
lisäksi se syyllinen ja itkuinen olemus.
Häpeä oli niin suuri, että koitin vaan välttää katsekontaktia.
Olisin voinut purskahtaa itkuun.
"Bulimiaa sairastavat voivat yrittää noudattaa tiukkoja laihdutussääntöjä. Näistä esimerkkeinä on aterioiden väliin jättäminen, tiettyjen ruoka-aineiden rajoitukset (yleensä rasvaa ja sokeria sisältävät ruoka-aineet tai liha), muoti- ja ihmedieettien suosiminen, kaloreiden laskeminen, paastoaminen, vatsan täyttäminen kalorittomilla juomilla ja ruokailusääntöjen tiukka noudattaminen, esimerkiksi siten, että ruokaa ei saa syödä tietyn kellonajan jälkeen. Ruuan puute johtaa krooniseen nälkään ja jatkuvaan ruuan ajattelemiseen, minkä seurauksena riski ahmimiskierteen jatkuvuudelle kasvaa. Kun ahminnasta kärsivä lipsuu säännöistään, päättää hän aloittaa uuden, edellistä täydellisemmän laihdutusyrityksen lähiaikoina. Näin noidankehä on valmis."
Löysin tämmösen pätkän netistä.
Löysin tämmösen pätkän netistä.
Siis voiko mun elämää vielä paremmin kuvailla?
Mitä hittoa, oikeesti?
Musta tuntuu että mä hukun tähän paskaan.
Musta tuntuu että mä hukun tähän paskaan.

